Evita

Mac'n'Cheese

Täällä etelässä ainakin sataa taas paksusti lunta. Ja jotenki se kutsuu syömään tyydyttävää lohturuokaa. Tällaisena päivänä tuntuu, että Kevääseen ja puhdistuskuureihin on vielä aikaa.

Mutta entäpä, jos molemmat voisi saada samassa paketissa: Nostalgiset lapsuusmuistot ja uuden uljaan elämän? Pastakulhoon kaivautumisen sijaan suosittelen silloin Raw Mac'n'Cheese eli Kermaista Raakapastavuokaa.  

Raw Mac'n'Cheese

• 4 suurta kesäkurpitsaa
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• reilu puserrus sitruunan mehua
• n. 1 tl agavesiirappia tai hunajaa

Kuori kesäkurpitsat ja leikkele joko spiraalileikkurin paksuimmalla terällä tai veitsellä n. 1/2 cm x 1/2 cm paksuisiksi suikaleiksi. Voit pätkäistä suikaleet vielä penne-pastan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kesäkurpitsaan suola, sitruuna ja makeutus ja vaivaa hetki käsin niin, että kaikki aineksen ovat kunnolla sekaisin. Jätä tekeytymään 1/2 tunniksi. Valmista sillä aikaa kastike:

Raw Juustokastike

• 2,5 dl pinjansiemeniä, cashew-tai macadamia-pähkinöitä (cashew ja macadamia kannattaa liottaa etukäteen, n. 1 - 4 t)
• 1 pieni keltainen paprika
• n. 1/2 sitruunan mehu
• 1/2 varsi selleriä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tl luomusinappia
• 1 tl agavesiirappia/hunajaa
• 2 rkl ravintohiivahiutaleita
• (1 rkl vaaleaa misoatahnaa)
• 1 tl sipulijauhetta
• 1/2 - 1 tl laadukasta suolaa (riippuen käytitkö misoa, joka sisältää suolaa)
• mustapippuria
• vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi (n. 1,25 dl)

Pilko paprika ja selleri. Lisää ne tehosekoittimen kulhoon, samoin siemenet/pähkinät sekä loput ainekset. Lisäile kuitenkin vettä vähitellen, kastike saa jäädä sakeaksi. Tehosekoita, kunnes saat mahdollisimman sielän soosin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunaa.

Kaada pehmenneet kesäkurpitsat lävikköön ja painele ylimääräinen neste pois. Tai ota se talteen ja käytä myöhemmin. Sekoita keskenään kesäkurpitsat ja kastike. Levittele laakeaan tarjoiluastiaan tai uunivuokaan. Valmista kuorrutus:

Raw Korppujauho

• 1 dl (kultaisia) pellavansiemeniä
• ripaus suolaa
• 2 rkl ravintohiivahiutaleita

Jauha pellavansiemenet karkeaksi rouheeksi esim. sähkökäyttöisellä kahvimyllyllä tai tehosekoittimessa. Sekoita käsin joukkoon hiivahiutaleet ja suola. 

Ripottele "korppujauho" kesäkurpitsapastan päälle. Jauha halutessasi myös mustapippuria. Laita koko komeus uunin alaosaan 40 asteeseen (alin lämpötila, uuniluukku raolleen, kiertoilma päälle, jos uunissasi on sellainen toiminto). Kuivattele 1 - 2 tuntia, eli kunnes pinta on himppusen rapsakka. Tarjoa tuoreen salaatin kanssa. Meillä lisukkeena oli myös Supernopeita yrttipyöryköitä. 

Ps. Nostalgiaherkkujen ystäville suosittelen myös uusinta postaustani CocoVi:n blogissa: Mulperitoffee

Raakana vai kypsänä?

Mangotango kyseli kommentissaan, mitä ruoka-aineita kannattaa syödä kypsennettyinä, mitä taas raakoina. Koska vastauksestani olisi tullut aika pitkä, päätin kirjoittaa asiasta ihan oman postauksen. Josta siitäkin tuli aika pitkä...

En kuitenkaan aio osallistua tällä ajoittain tunteitakin kuumentavaan väittelyyn siitä, kumpi on yleisesti parempi vaihtoehto, raakaruoka vai kypsäruoka. Koen, että tällainen mustavalkoisuus on aika old school, ja tämän päivän juttu on enemmänkin jonkinlainen fuusio eli raakapainotteisuus tiukan raakailun sijaan. 

Kysymys raa'an ja kypsennetyn ruuan paremmuudesta ei muutenkaan ole ihan simppeli juttu. Raakaruuan eduista on toistaiseksi suhteellisen vähän asiantuntevaa tieteellistä tutkimusta. Ja tarkoitan tällä sitä, että on todella tiedetty, mitä on oltu tutkimassa. Toisaalta raakaruuan ja elävän ravinnon ympärille on kehittynty sitäkin enemmän filosofointia ja kokemusperäistä tietoa, jonka yleistettävyydestä ei kuitenkaan aina ole takeita. Ja muutenkaan ei vielä tiedetä kovin tarkasti kasvisten sisältämien lukuisien ainesosien molekyylitason vaikutuksia ihmisen elimistössä tai miten nämä toimivat yhdessä.

Niinpä kokosinkin seuraavan listan sekä tutkimus- että kokemusperäisen tiedon ja puhtaasti maalaisjärjen pohjalta. Listaus sisältää vain kasviskunnan tuotteita, ja olen jakanut ne karkeasti kolmeen leiriin:

1) Aina, kun mahdollista - eli ei ole mitään syytä kypsentää edes kevyesti

2) Joo ja ei - eli molemmissa tavoissa on etunsa

3) Never! - eli syöminen kypsentämättömänä on haitallista, jopa vaarallista.

1) Aina kun mahdollista

Kaikki hedelmät ja marjat sekä avokadot. Salaattivihannekset, kuten keräsalaatti, tammenlehvä ym., rucola, sekä tuoreet yrtit. Kurkku, kesäkurpitsa, retiisi, idut ja versot... You name it! Myös lanttu ja nauris, jos vatsa kestää. Eli kaikki, mitä jo muutenkin olemme tottuneet syömään tuoreena. 

Kaalimaan kasvatit, eli valko-, puna-, parsa-, kukka-, lehti-, ruusukaalit ja mitä niitä vielä onkaan.  Vaikka kaalit saattavat vaikuttaa kovilta, vahvan makuisilta ja hankalasti sulavilta, kaikki kaalikasvit sisältävät syöpää ehkäiseviä sulforafaania ja glukosinolaatteja, jotka tuhoutuvat kypsennettäessä. Lisäksi yleisesti vihreiden lehtivihannesten sisältämät vitamiinit, kuten foolihappo ja  kalium häipyvät myös keitinveden mukana tai uunin lämmössä. Ajoittain on esitetty huolta siitä, että kaalit kuten muutkin ristikukkaiskasvit sisältävät raakana goitrogeenisiä eli klipirauhasen vajaatoimintaa aiheuttavia aineita. Viimeisimmät tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että terveelle henkilölle tällä ei ole merkitystä. Sen sijaan jos kärsit kilpirauhasvaivoista, tilanne on toinen. 

Kaikki pähkinät ja siemenet, mutta mieluiten ensin liotettuina (ja kenties jälleen kuivattuina). Kuumentaminen ja paahtaminen, vaikka lisää ehkä herkullista makua, tuhoaa pähkinöiden ja siementen arvokkaat rasvahapot ja valtaosan myös rasvaliukoisista vitamiineista (A, D ja E). 

Levät sisältävät runsaasti mm. rautaa, kalsiumia ja B-ryhmän vitamiineja, proteiineja sekä jodia. Miedot, pehmeät levät, kuten arame, wakame ja dulce kannattaa vain liottaa ja huuhdella, jolloin niiden sisältämät arvokkaat kivennäisaineet säilyvät parhaassa mahdollisessa muodossa. Kovemmat ja voimakkaamman makuiset levät, kuten kombu (kelp) ja hijiki kannattaa liottaa riittävän pitkään ja osa kokee niiden maun miellyttävänä vasta keittämisen jälkeen. Itse syön kaikki levät raakana ja pyrin käyttämään niitä jossain muodossa lähes päivittäin.

2) Joo ja ei

Porkkana, talvikurpitsat ja bataatti sisältävät betakaroteenia, joka paitsi että antaa niille oranssin värin, muodostaa elimistössämme A-vitamiinia, joka on silmiemme, luiden ja vastustuskyvyn ystävä. Betakaroteeni sijaitsee kuitenkin kasvisten soluissa, joiden s

einämät ovat sen verran kovaa tavaraa, ettei ruuansulatuksemme sille oikein pärjää. Kevyt kypsentäminen auttaa tämän selluloosapohjaisen solukon hajottamisessa, jolloin betakaroteeni vapautuu paremmin käyttöömme. Tosin näin käy jossain määrin jo, kun esim. porkkanan raastaa hienoksi, hienontaa blenderissä tai hapattaa. Joten itse käytän porkkanan aina raakana, mutta kurpitsat ja bataatin useimmiten kevyesti höyrytettynä. Ihan vain senkin takia, että ne maistuvat näin paremmilta.

Tomaatit ja punaiset paprikat sisältävät lykopeeniä, joka on sekä karotenoidi että antioksidantti ja vastaa näiden herkkupallojen punaisesta väristä. Lykopeenia pidetään yhtenä voimakkaimista antioksidanteista ja sydäntauteja ja syöpää ehkäisevien ominaisuuksiensa lisäksi sillä on todettu olevan yhteyttä mm. luumassan tiheyteen, mikä on tärkeä tieto eritysesti vanhemmille Ladyille. Kuten betakaroteeni myös lykopeeni lymyää soluseinien sisällä ja vapautuu sieltä kunnolla vasta kypsennettynä. Mutta, kun pyrstö nousee niin nokka tarttuu: Eli useita muita vitamiineja ja hivenaineita menetetään kypsennyksen yhteydessä, mikä pätee myös yllä mainittuun oranssiin porukkaan. Joten itse syön tomaatit ja paprikat aina raakana mutta usein marinoituna ja kuivurissa pehmennettynä tai sitten aurinkokuivattuna, mikä taas nostaa ainakin tomaattien lykopeenilukemat huippuunsa.

Pinaatti, nokkonen ja mangoldi: Höryttäminen ja ryöppääminen vähentävät oksaalihapon määrää, jota näissä vihreissä lehtivihanneksissa on luonnostaan. Samoin nitraatteja, joita niihin kertyy kasvupaikasta riippuen. Karotenoideja (luteiini) on myös pinaattijoukkueessa, joka siis hyötyy kypsentämisestä. Suurempi vahinko lienee kuitenkin vitamiinien ja muiden hivenaineiden, kuten magnesiumin, kaliumin, foolihapon ym. katoaminen kypsennettäessä. Joten jos minulta kysytte, mielummin raakana kiitos.

Palsternakka ja selleri sisältävät psoraleenia, joka lisää herkkyyttä auringonvalolle ja palamiselle. Psoraleeni katoaa kevyessä kypsennyksessä, mutta samalla C-vitamiini ja lukuisat muut hyödylliset ainesosat. Todellisuudessa psoraleeni ei ole ongelma, ellei syö säännöllisesti suuria määriä näitä raakoja juureksia, eikä varsinkaan meidän ilmastossamme, jossa voimakasta auringonvaloa on tarjolla vain osan aikaa vuodesta. Joten palsternakkaa ja selleriä voi kyllä syödä raakana, jos pitää niiden mausta. Tärkein syy, miksi itse syön juuriselleriä ja palsternakkaa myös kypsennettynä onkin lähinnä maku ja miellyttävä suutuntuma.

Viljat ja vastaavat siemenet, kuten tattari ja quinoa kuuluvat oikeastaan ykkösjoukkueeseen, jos niitä idättelee. Kypsennys tekee niistä kuitenkin monelle helpommin sulavia ja itse rikastan omia aterioitani silloin tällöin kokonaisena keitetyllä quinoalla, kokojyvähirssillä tai -speltillä. Myös riisiä ja varsinkin villiriisiä voi periaatteessa syödä raakana, mikäli niitä liottelee ja idättää aivan erityisellä menetelmällä. Itse pidän niitä silti huonosti sulavina, enkä näe suurta ravitsemuksellista hyöytyä riisien lisäämisestä raakaruokavalioon.

Pavut, kikherneet ja soijapavut sisältävät raakoina ns. antiravinteita ja myrkyllisiä aineita, kuten lektiinejä, jotka estävät muiden ravinteiden imeytymistä ja aiheuttavat mm. pahoinvointia. Sen sijaan kypsennettynä palkokasvit ovat arvokkaita proteiinien, kuitujen, kivennäisaineiden ja antioksidanttien läheitä. Eli kaikki kuivatut pavut mutta myös tuoreet vihreät pavut kannatta kypsentää. Poikkeuksena tähän ovat tuoreet herneet sekä linssit ja mungpavut, joita voi syödä kypsentämättä idätettynä. Olen nähnyt ja itsekin kokeillut myös idätettyjen kikherneiden syöntiä sen kummemmin kypsentämättä, mutta en tätä enää suosittele. Idättäminen kyllä vähentää kikherneiden haitta-ainepitoisuutta, mutta ei niitä täysin poista. Eli vaikka et saisikaan suoranaisia vatsavaivoja, idätetyt kikherneet kannattaa ryöpätä, ellei halua turhaa kuormitusta mm. maksalle ja munaisille. Sen sijaan ilmavaivat, joita moni kokee syötyään kypsiä papuja/herneitä eivät johdu myrkyistä, vaan palkokasvien sisältämistä oligosakkarideista (yhden sortin hiilareita), jotka eivät imeydy vaan suurempina määrinä aiheuttavat kaasujen muodostumista suolistossa. Tätä haittaa voi vähentää mm. idttämällä myös papuja ennen kypsennystä tai kaksivaiheisella keittämisellä.

3) Never!

Taro sekä kassava eli maniokki sisältävät raakana myrkyllisiä aineita (kalsiumoksalaattia tarossa sekä syanidia muodostavia aineita maniokissa) ja ne tulee aina syödä kunnolla kypsennettynä. Sen sijaan kotoinen perunamme, joka sisältää vaihtelevia määriä myrkyllistä solaniinia (varsinkin ensimmäiset uudet perunta ja vihertyneet osat) ei välttämättä vaadi kypsentämistä, sillä solaniini ei katoa keitettäessä minnekään. Makunsa puolesta nautin perunan kuitenkin mieluummin kypsänä, tosin en sitä juurikaan syö, koska koen, ettei se tuo erityistä lisäarvoa lautaselleni. 

Useimmat sienet, joista osa on raakoina jopa hengenvaarallisia, kuten korvasienet, ja joita ei koskaan pidä syödä ilman asianmukaista esikäsittelyä ja kypsentämistä. Osan sienistä, kuten herkkusienet, herkkutatit ja jotkin haperot voi kuitenkin huoletta syödä myös raakana, varsinkin jos ne marinoi ja/tai kuivattaa. Ravitsemuksellisesti kaikki sienet olisi järkevää syödä kypsennettynä, mikäli haluaa niistä kaiken hyödyn irti. Ne nimittäin rakentuvat kitiinisoluista, joita elimistömme ei kykene pilkkomaan sellaisenaan ja koska ravintoaineet sijaitsevät soluseinien sisällä, vasta kypsennys muuntaa ne meille käyttökelpoisimpaan muotoon. Tämä koskee myös pakurikääpää ja muita lääkinnällisiä sieniä, joiden tehoaineet saadaan hyödynnettyä vasta 15- 30 min. keittelyn jälkeen. 

Sitten muutama sana kypsennyksestä.

En tarkoita kypsennyksellä tuntikausien keittelyä tai grillailua korkeissa lämpötiloissa, vaan nopeita menetelmiä, kuten höyryttämistä ja vokkaamista (ei kuitenkaan käristelyä) sekä keitinveteen valmistamista (esim. sosekeitot) tai uunikypsennystä matalissa lämpötiloissa.

Vaikka tässä olen tuonut esiin myös kypsennetyn ruuan etuja, liputan edelleen vahvasti raakailun puolesta. Runsaasti tuoretta ja hellästi käsiteltyä ruokaa sisältävä ruokavalio sopii kaikille ja on mielestäni tärkeä osa terveyttä ja hyvinvointia vahvistavaa elämäntyyliä. Itselle optimaalisen ruokavalion voi kuitenkin koostaa monella tavalla omaa oloa, makumieltymyksiä ja elämäntilannetta kuunnellen.

Punajuurikräkkerit

Tämän iltaisessa Suomen Top Chefissä oltiin totisen paikan edessä, sillä pudotustehtävänä oli kokata kasvisruokaa. Siis aapuuva!

Kokkikokelaiden naamat venähtivät juuresten edessä ja ohjelman aikana ehdittiin moneen kertaan hokea, kuinka Vaikeaa Kasvisruuan Tekeminen Onkaan. - Eivätkä annokset suoraan sanoen kovin puhuttelevia olleetkaan.

Siinä suhteessa, että kasvisruoka on maailmalla jo vallitseva ruokatrendi, ovat suomalaisten ammattilaisten näkemykset kyllä aika eilispäivää. Varsinkin kun kasvikset ovat täynnä mahdollisuuksia: Makuja, värejä, muotoja, erilaisia rakenteita ja lukemattomia erilaisia valmistustapoja. No, tätä perspektiiviä vasten ei ole ihme, että kunnon vegesafkaa ei tahdo ravintoloista saada edelleenkään, - raw foodista puhumattakaan. Niin että tervetuloa vaan jatkossakin iltaa viettämään omaan keittiöön. 

Mutta uskon ja luotan siihen, että tilanne tulee vielä muuttumaan ja ehkä tulevaisuudessa kokin bravuuri onkin taidokkaasti valmistettu, ketä tahansa kulinaristia puhutteleva kasvisannos. Siinäpä haastetta.

Toisaalta me kaikki suomalaiset vegeruokabloggaajat voimme taputtaa itseämme (ja toisiamme) selkään. Kyllä tässä mennään ihan Top Chef -tasolla. Tai siis ehkä ylikin.. :)

Mutta sitten päivän reseptiin, joka on odotellut jo jonkin aikaa vuoroaan. Tällä kokkikolmosella kun uutta reseptiä pukkaa siihen tahtiin, ettei ennätä edes kaikkia oivalluksia kirjata ylös.

Punajuurikräkkerit ovat suosikkejani ja olen postannut jonkun reseptin aiemminkin. Mutta suosikkireseptitkin kehittyvät ja muuntuvat ajan kuluessa ja viime aikoina olen valmistanut punajuuresta tällaisia kepeitä pellavansiemenpohjaisia leipäsiä. Ne ovat tyylikäs pikkusuolainen vaikkapa juhlapöytään ja toimivat loistavasti myös alkupalana jonkin herkullisen dipin kanssa. Tai sitten niitä voi rouskutella ihan sellaisenaan suoraan purkista, kunnes... Hups, saakin taas tehdä uuden satsin!

Punajuuri-pizzakräkkerit

(iso annos)

• 5 dl kultaisia pellavansiemeniä
• 5 dl vettä
• 2,5 dl auringonkukansiemeniä
• 2,5 dl idätettyä (tai yön yli liotettua) tattaria
• 1 tl sipulijauhetta
• 1 varsisellerin varsi
• 1 rkl sitruunan mehua
• 1 tl laadukasta suolaa
• 1 valkosipulin kynsi puristettuna
• 2 punajuurta hienona raasteena
• 1 tl tamaria
• 1 tl oreganoa
• 1 tl basilikaa
• 1 tl timjamia

Idätä tattari tai liota yön yli, jolloin valuta vesi pois ja huuhdo. Liota auringonkukansiemenet yön yli, valuta vesi pois ja huuhdo. Laita pellavansiemenet suureen kulhoon ja sekoita joukkoon vesi. Anna seoksen turvota, mielellään yön yli. Siitä pitäisi tulla melko kiinteä massa.

Raasta punajuuret ja puristele raaste mahdollisimman kuivaksi joko käsin tai siivilää vasten. Sekoita pellavansiemeniin. Lisää myös tattarit ja auringonkukansiemenet sekä muut ainekset. Surauta muutaman kerran sauvasekoittimella siten, että osa taikinasta jauhautuu hienojakoisemmaksi massaksi, mutta osa aineksista säilyy kokonaisina. Näin saat koossa pysyvän koostumuksen, mutta taikina säilyy kuitenkin kevyenä ja ilmavana. Päälystä kuivurin levyt joko tarttumattomilla teflex-arkeilla tai leivinpaperilla. Muotoile taikinasta joko pyöreitä kräkkereitä (kuten kuvassa) tai yksi suuri levy, jonka paksuus on vajaa 1/2 cm. Kuivattele 40 asteessa n. 11/2 vrk tai kunnes kräkkerit ovat täysiin kuivia. Käännä kuivattelun puolivälissä, jolloin molemmat puolet pääsevät kuivahtamaan tasaisesti. Näiden kräkkereiden kuivatteluaika on sen verran pitkä, että en edes suosittele uunikuivatusta, mutta edullisellakin hyötykasvikuivurilla pääsee hyvin vauhtiin.

Tämä herkkupala sai päälysteeksi porkkanadippiä, tuoretta korianteria ja kurkkua. 

Ja lopuksi pieni mainospuffi. Perjantaina, eli ylihuomenna radiokanava kannattaa kääntää Yle Puheen taajuudelle. Siellä meikäläinen tarinoi ja kokkailee aamulähetyksessä raakaruokaa n. klo 7:30. Olin tänään studiossa toimittaja Anu Packalenin vieraana ja nyt vähän jännittää, millainen keitos siitä oikein syntyi. Mutta se kuullaan sitten perjantaina. Myöhemmin ohjelman voi kuunnella myös Yle Arenalta. 

Lempeän päivän reseptit

En yleensä harrasta ruokapäiväkirjoja tai niistä bloggaamista. Yksi syy on laiskuus: En jaksa, enkä ennätä dokumentoida kaikkia päivittäisiä aterioitani. Lisäksi epäilen, että normipäiväni smoothie - keitto - salaatti -menu ei olisi kovin inspiroiva (vaikka itse pidänkin siitä yli kaiken). 

Nyt teen kuitenkin poikkeuksen, mutta enemmänkin siksi, että eilinen päivä oli kokonaisuudessaan lempeää sielunruokaa, ihanaa kotoilua lumen hautaamassa kaupungissa. Lapset olivat yökylässä ja minulla oli vapaus olla olemassa vain itselleni. - No, vähän miehellekin kyllä :)

Harkitsin kyllä hetken kulttuurivajeen täyttämistä museo- ja kahvilakierroksella, mutta päätin käyttää aikani pysähtymiseen. Sillä huomasin, etten edes muistanut, koska kalenterissani olisi ollut tyhjä päivä. Niinpä tervehdin aamuhämärissä sakeaa lumipyryä ilolla. Tänään olisi hyvä päivä olla kotona.

Koska oli kiireetön sunnuntaiaamu, aloitin päiväni ihanalla enkelimeditaatiolla. Vähän hörhömpää osastoa kieltämättä, mutta pari päivää vaivannut migreenipäänsärky häipyi ja pää oli selkeä ja kirkas.

Aamiaisen jo tiedättekin :) Lisänä latte, soijamaidolla tällä kertaa, mantelimaitoa kun oli vain tiraus puuroon. Kahvi on nautinto, jonka suhteen olen tarkka. Joko laatutavaraa tai ei kaffetta ollenkaan. Olen herkkä kofeiinille, mutta pidän kahvin mausta ja siitä aistien terävöitymisestä ja lievästä euforiasta, jonka se saa aikaan. Yksi kuppi kuitenkin riittää ja loppupäivä menee yleensä yrttiteellä. Olen ollut pitkiä aikoja täysin ilmankin mitään kofeiinipitoista, mutta rehellisesti sanoen en ole huomannut oleellista eroa terveydentilassa tai muussa voinnissa. Joten ryystän mielelläni antioksidantit myös kahvin muodossa.

Nörtteilin aamupäivällä vähän aikaa yhden uuden projektini parissa, mutta sitten happi ja ulkoilma kutsuivat. Liikun joka päivä ja mieluiten ulkona, koska soluni rakastavat sitä. Tykkään välillä rankastakin treenistä, mutta tänään rauhallinen kävely lumisessa metsässä tuntui juuri sopivalta. Mies poti urheiluvammaa pohkeessana, ja jäi kotiin. Hyvä niin, sillä kävely on minulle myös ajatteluaikaa. Luonnossa liikkuminen on mielen puhdistamista parhaimmillaan ja välillä teen erityisen "detox-kävelyn", kun haluan selvitellä jotain tunnesolmua tai muuten vain vähentää kertynyttä energiakuormaa. 

Lounaaksi surautin muikean smoothien, joka on oikeastaan ainoa suolainen viherpirtelö, josta en saa tarpeekseni. Väri on hehkeä ja maku pirteän hapokas, sillä heitän yleensä sekaan luomulimen kuorineen päivineen. Myös inkamarjat ovat ihanan hapanimeliä. Niitäkin voisin popsia vaikka kuinka paljon.

Muikea smoothie

• 2,5 dl kuutioitua ananasta 
• 2 sellerinvartta 
• 1/2 avokadoa 
• 1 rkl hamppuproteiinia 
• 1/2 lime (kuorineen) 
• reilu kourallinen pinaattia 
• kourallinen inca-marjoja 
• n. 1 dl vettä 
• ripaus laatusuolaa 
• 1 tl spirulinajauhetta
• ( 2 tl kookosöljyä ) 

Ainekset blenderiin ja hurautetaan sileäksi smoothieksi.

Itse syön kookosöljyn vasta smoothien jälkeen, ihan sellaisenaan. Tämä siitä syystä, että smoohtie on todella hapan ja rasittaa hampaiden kiillettä (kuten valitettavasti moni muukin raw food -herkku, mutta tästä myöhemmiin). Yksi keino neutraloida happamuutta on antaa hampaille "kookosöljykylpy" eli makustella lusikallinen neitsytöljyä suoraan purkista. Jos tämä tuntuu ällöltä, myös suun huuhtelu vedellä aterian jälkeen auttaa jonkin verran. Hampaita ei kuitenkaan kannata pestä kuin aikaisintaan tunnin päästä hapokkaasta ruokailusta, sillä harjaaminen lisää kiillevaurioiden riskiä.

Iltapäivällä pidin läppärinkannen ja puhelimen tiukasti suljettuina ja vain oleilin. Miten ihmeellistä! Pyysin ja sain hartiahierontaa, otin laventelijalkakylvyn, jota olin suunnitellut jo naurettavan kauan ja luin naistenlehtiä, mm. uusinta Evitaa. Tsekkasin välillä, että lapsilla oli sujunut kaikki hyvin ja sukelsin uuteen kupilliseen herkullista suklaa-rooibosteetä. Uusi suosikkini ♥

Ilta-ateria oli malliesimerkki siitä, mikä on itselleni täydellinen ateria sekä makujen että ravintoaineiden puolesta. Pehmennettyä parsakaalisalaattia, linssejä ja höyrytettyä bataattia hampunsimenkastikkeessa. Varsinkin talvella lisään lautaselleni usein myös jotain kypsennettyä mutta pääosa kasviksista on raw food -style.

Kaalit, kuten ehkä tiedättekin ovat tämän hetkisten tietojen mukaan kärkisijoilla syöpää ehkäisevien ruoka-aineiden listalla. Samaan sarjaan kuuluvat myös sipulit ja linssit, jälkimmäisistä saa myös hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuitua ja  hyvälaatuista kasviproteiinia. Proteiinin ja hyvien rasvojen lähteenä hampunsiemenet ovat parasta sarjaa ja kastikkeeseen ujutetut hiivahiutaleet tuovat paitsi makua myös b-ryhmän vitamiineja. Bataatissa, kuten muissakin oransseissa juurikasveissa on mukavasti karotenoideja ja hyvälaatuisia hiilihydraatteja, joita ihminen tarvitseen, sanokoot karppaajat mitä tahansa. Bataatin kypsentäminen auttaa meitä hyödyntämään paremmin niiden sisältämiä ravinteita, tähän riittää kuitenkin jo minuutin höryttäminen, eli bataatti kannattaa nauttia al dente. 

Täydellinen salaatti:

• 1-2 parsakaalia ohueksi suikaloituna tai pieninä kukintoina
• 250 g ruusukaaleja ohuina viipaleina
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 1/2 sitruunan mehu
• 1 tl hunajaa

Hiero kaaliseosta käsin, kunnes se alkaa pehmetä ja tuntua kypsennetyltä. Lisää:

• 2 vartta kevätsipulia ohuina viipaleina
• 5 aurinkokuivattua tomaattia liotettuna ja silputtuna
• 1 paprika ohueksi suikaloituna (mielellään mandolinilla)
• 2,5 keitettyjä ja jäähdytettyjä ruskeita linssejä

Kastike

• 2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
• 1/2 sitruunan mehu + 1 rkl omenaviinietikkaa
• 1 dl vettä
• 1 dl hamppuöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tl hunajaa/agavesiirappia
• suolaa maun mukaan
• mustapippuria
• 1 rkl hiivahiutaleita

Surauta kastikkeen ainekset sekaisin sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Sekoita kastike kaalisalaattiin ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Höyrytä lisukkeeksi kuutioita bataattia tai talvikurpitsaa. Itse maustoin ne simppelisti laatusuolalla, mustapippurilla ja neitsytkookosöljyllä, jolloin elimistö pystyy premmin muuttamaan betakaroteenit A-vitamiiniksi.

Kuten kotoilupäivään kuuluu, leffateatterikin löytyi omasta olohuoneesta. Pari herkkupalloa viimeisteli setin. Ennen nukkumaanmenoa roikuin vielä hetken koneella ja kirjoitin eilisen postauksen. Iltarentoutus unen rajamailla ja sitten natinati! 

- Ai niin, koska tämä oli myös ruokapäiväkirja, edellisten lisäksi välipaloina ennen metsäkäppäilyä yksi bansku ja alkuillasta reilu kourallinen saksanpähkinöitä. 

Suloisen sunnuntain puuro

Suloinen sunnuntaiaamuni alkoi tänään pellavaisella marjapuurolla. Jos pidät ihan perinteisestä ruismarjapuurosta, niin tässä on sille raakaa vastinetta. Mutta ennen ohjetta pari sanaa pellavansiemenistä, joista nostalgisen makuinen puuro oli vatkattu.

Vaikka olen usein kirjoitellut ylistystä chia-siemenille, myös pellavansiemenet ovat vakkareitani eri muodoissaan. Ripottelen usein kokonaisia siemeniä smoothieen. Tuovat pientä suutuntumaa, sillä myös smoothiet kannattaa pureskella, mikä helpottaa ruuansulatusta ja ravintoaineiden imeytymistä. Pellavansiemenpohjaiset kräkkerit ovat myös suosikkejani ja jauhettuja siemeniä käytän sidosaineena sekä raaka- että kypsennetyissä leivonnaisissa.

Pellavansiementen terveysvaikutuksilla viitataan yleensä sekä kuituun että hyviin rasvahappoihin. Erityisen runsaasti pellavansiemenissä on alfalinoleenihappoa (yksi omega-3:sta), jolla on mm. tulehdusta estäviä ja sydämen terveyttä vahvistavia vaikutuksia. Alfalinoleenihapon on todettu imeytyvän erityisen hyvin jauhetuista pellavansiemenistä.

Se toinen terveellinen asia, eli pellavansiementen sisältämän vesiliukoinen kuitu mm. alentaa kolesterolia ja auttaa pitämään olon kylläisenä pidempään. Pellavansiementen säännöllisen käytön onkin todettu auttavan painonhallinassa ja tässä jälleen jauhetut ja kypsentämättömät siemenet ovat voittajia.

Jos et ole tottunut pellavansiemeniin, niiden lisääminen ruokavalioon saattaa aluksi aiheuttaa vatsan nipistyksiä ja ilmavaivoja. Se on harmitonta, mutta kiusallista. Vaivat menevät vähitellen ohi, mutta kannattaa silti lisäillä pellavia aluksi maltillisesti, vaikkapa teelusikka kerrallaan.

Tässä puurossa sen sijaan pellavansiemeniä on jo reilusti eli ihan aloittelijan puuro ei ehkä ole kyseessä. Jos vatsasi on kuitenkin jo tottunut runsaasti kuitua sisältäviin ruokiin, niin go for it! Maku on marjapuuroa parhaimmillaan.

Pellavamarjapuuro (1 annos)

Laita illalla likoamaan:

• 1,25 dl pellavansiemeniä
• 0,5 dl rusinoita
• 2 dl vettä

Aamulla siirrä tehosekoittimeen ja lisää:

• 2 dl puolukoita
• 1 dl mansikoita
• 5 tippaa steviaa tai 1 rkl hunajaa/agavesiirappia
• 1/2 tl luonnon vaniljaa

Koska lisäileen puuroihini ja smuuteihin aina vähän lisätehosteita, tämän aamun puurosta löytyi lisäksi:

• 1 rkl hamppuproteiinia
• 1 tl carob-jauhetta
• reilu 1 tl jauhettua ruusujuurta
• 1 tl nokkosjauhetta

Sitten vaan taas huristellaan blenderillä, kunnes puuro on samettisen sileää. Itse lurautin sekaan vähän mantelimaitoa ja nautiskelin rauhallisesta aamuhetkestä sunnuntaihesarin ja aamulatten seurasta. Luksusta.

Kun päivä alkoi hemmottelun merkeissä, eihän siitä voinut seurata kuin vielä parempaa. Huomenna kerron tarkemman reseptin suloiselle kotoilu-päivälle sekä aterioille, joiden jokainen suupala tekee keholle hyvää!

Rakkauspallot

Edellisessä postauksessa vilahti herkkupallosia, jotka valmistin aivan erityisille ihmisille. Oma perheeni sai tällä kertaa toimia koemaistajan roolissa (mikä ei kuulemma ollut paha sekään..). Sen sijaan näistä rakkauspalloista pääsee varsinaisesti nauttimaan joukko aivan mielettömiä tyyppejä, joihin olen tutustunut kuluneen vuoden aikana. Jos pelkkä resepti kiinnostaa, voit siirtyä suoraan postauksen loppuosaan. Jos taas haluat kuulla hieman henkilökohtaisia paljastuksia, voit jatkaa lukemista ;)

The story behind

Sen lisäksi että kokkaan ja rokkaan keittiössä puuhaan kaikenlaista muutakin, josta en kuitenkaan ole juuri kertonut tässä blogissa. Olen tarkoituksella keskittynyt ruokaan ja ravintoon liittyviin juttuihin, mutta nyt tuntuu, että haluan jakaa kanssanne hieman muutakin. Valmistun nimittäin tänään Life Coachiksi vuoden opiskelujen jälkeen ja herkkupallot ovat menossa päättäjäisjuhlaamme, jakamaan sitä iloa ja energiaa, jota olen saanut kokea opiskeluvuoteni aikana. 

Aloitin valmentajan opinnot jo ennen bloggaamista täällä Evitassa ja siirryttyäni tänne, huomasin että olinkin yllättäen samankaltaisessa seurassa. Tässä yksi syy, miksi päätin pitäytyä "vain" reseptiikassa ja pohdiskella elämänvalmennusjuttuja muualla. Sanna ja Katri ovat sittemmin siirtyneet muualle ja huomaan, että valmennuksen teemoja on alkanut putkahdella omiinkin kirjoituksiini. Joten on ehkä ihan reilua teitä lukijoita kohtaan hieman valottaa sitä, miltä pohjalta tarkastelen myös näitä ravintoon eli kehon hyvinvointiin liittyviä asioita.

Ihan uusi suunta ei valmennus minulle ole, sillä olen oikeastikin mielen ammattilainen ja koulutukseltani psykologi (no nytpä sekin tuli sanottua). Olen kuitenkin aina löytänyt itseni useammin keittiöstä tai luonnon ääreltä kuin nojatuolista. Olen myös aina ollut kiinnostunut ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, en pelkästään siitä, mitä tapahtuu korvien välissä.

Ja tässä kohtaa homma muuttuu mielenkiintoiseksi, sillä ryhdyttyäni raakailemaan ja ruokavalioni puhdistuessa olen itse kokenut, miten valtava vaikutus mielen alueelle on myös sillä, mitä pistä suuhuni. Ja kuten sanottua, en ole ainoa. Ilon ja energisyyden kasvusta olen maininnut usein. Samaan luetteloon voin lisätä myös muun älyllisen suorituskyvyn, kuten muistin ja tarkkaavaisuuden. Puhumattakaan siitä luovasta flow tilasta, jossa olen lähes jatkuvasti. Parasta on kuitenkin lisääntynyt kyky olla läsnä ja kuulla yhä selkeämmin, mitä sisäinen ääneni tai intuitioni minulle kertoo.

Tästä perspektiivistä onkin hämmästyttävää, miten vierasta maaperää ruokavalion ja mielen hyvinvoinnin suhde on perinteisen psykologian näkökulmasta. Eivätkä psykologit ole erityisemmin patistaneet ihmisiä liikkumaankaan. Niinpä oman henkisen detoxini tulos on ollut vaihtaa uraa ja siirtyä perinteisestä psykologin roolista kohti uuden ajan holistisempaa näkemystä ihmisen hyvinvoinnista ja sen tukemisesta. Osa sitä on jo pitkään ollut Keittiökameleontti ja nyt siis myös toiminta Life Coachina.

Keittiökameleontissa keskityn jatkossakin edelleen ruokaan, ravintoon ja iloiseen irrotteluun keittiössä. Tosin kuulen kyllä mielelläni, minkä tyyppisistä jutuista te lukijat olette kiinnostuneita. Valmennukseen, elämäniloon ja henkiseen kasvuun liittyviä juttuja kirjoittelen toiseen blogiini, joka on vielä hieman työn alla, mutta jonne olet jo tervetullut lueskelemaan.

Rakkaudella ♥

Outi

Rakkauspallot

(100 kpl pieniä tai 60 kpl suurempia)

• 1,25 dl kuivattuja (makeita) kirsikoita 
• 1,25 dl aprikooseja 
• 2,5 dl silputtuja taateleita 
• 1,25 dl vettä 

Silppua hedelmät pieniksi ja laita laakeaan mehevöitymään. 

Taikina: 

• 5 dl kuorittuja manteleita 
• 2,5 dl cashew-pähkinöitä (molemmat kuivana) 

Jauha mantelit ja pähkinät monitoimikoneella jauheeksi. Lisää: 

• 1,25 dl raastettua kaakaovoita (ei tarvitse sulattaa, kone lämpiää ja hoitaa sen puolestasi)
• 1/4 tl ruususuolaa 
• 1,25 dl lucuma-jauhetta

Käytä monitoimikonetta, kunnes seos alkaa muotoutua murumaiseksi taikinaksi ja pysyä hieman kasassa. Ei kuitenkaan sekoita yli, ettei seos muutu voiksi! Siirrä taikina isoon kulhoon odottamaan. Laita manteliseoksen tilalle liotetut hedelmät ja soseuta. Lisää: 

• 2,5 dl pakastekuivattuja mansikoita 
• 1 rkl lesitiinirakeita jauhettuna 
• 2 tl luonnon vaniljaa jauhettuna 
• 10 tippaa steviaa 
• (1 rkl punajuurimehua, väriksi)

Pyöräytä konetta sen verran, että saat tasaisen seoksen. Kaada joukkoon mantelitaikina ja aja koneella mahdollisimman tasaiseksi. Taikina on paksua, joten kone kuumenee herkästi!

Siirrä taikina takaisin suureen kulhoon ja lisää 

• 3 rkl kuorittuja manteleita, rouhittuna 
• 3 rkl mulperinmarjoja, rouhittuna. 

Sekoita käsin tasaiseksi ja tarkista maku.

Viimeistelin omat palloni vielä valkosuklaakuorrutuksella, johon tuli seuraavia aineksia suurinpiirtein nämä määrät:

• 100 g kaakaovoita raastettuna
• 2 rkl sulatettua kookosöljyä
• 2 rkl agavesiirappia
• 5 tippaa steviaa
• 0,5 dl lucuma-jauhetta
• 0,5 dl cashew-pähkinäjauhetta
• 1 tl jauhettua soijalesitiiniä

Sulata öljyt, vatkaa sekaan makeutus ja lopuksi jauheet. Anna seoksen jäähtyä sen verran, että se hieman paksunee. Sivele tai valuta pallosille. Voit myös dipata pallot kuorrutukseen. Toimi nopeasti, sillä jäähtyessään kuorrutus jähmettyy nopeasti.