Evita

Keväinen kukkakaali-yrttirisotto

Vuoden paras aika on nyt!

Hullaannuttavaa viherrystä ja viserrystä joka puolella. Koska tekee vain mieli olla ja hengittää, keittiössä täytyy päästä helpolla. Raw kukkakaalirisotto on tähän tarkoitukseen juuri sopivan nopea, ja silti kokonainen ateria.

Raikas mutta täyteläinen vihreä muunnelma vanhasta klassikosta syntyy tuoreista yrteistä ja avokadoista. Kokonaiseksi ateriaksi kahdelle, lisukkeeksi neljälle.

Keväinen kukkakaali-yrttirisotto

• 1 kukkakaali
• 1-2 valkosipulinkynttä puristettuna
• reilu nippu ruohosipulia
• reilu nippu persiljaa
• nippu basilikaa
• 1/2 dl laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 3/4 tl laatusuolaa
• 11/2 kypsää avokadoa
• 1 rkl omenaviinietikkaa
• 1 -2 tl juoksevaa hunajaa
• mustapippuria myllystä

Lisäksi:

• Vihreitä yrttimarinoituja oliiveja
• Kurpitsansiemeniä
• Tomaatteja

Lohko kukkakaali pienempiin osiin ja laita monitoimikoneen kulhoon (s-terä). Lisää myös puristettu valkosipulinkynsi. Käytä konetta matalilla kierrosilla sen verran, että kaalista tulee karkeaa rouhetta. 

Silppua sekaan ruohosipuli ja käytä konetta muutama sykäys. Silppua joukkoon myös persilja, käytä välillä lyhyesti konetta ja lopuksi lisää silputtu basilika ja oliiviöljy, hunaja, etikka, suola ja mustapippuri. Käytä konetta taas vain sen verran, että ainekset sekoittuvat.

Lisää kuorittu ja karkeasti kuutioitu avokado ja pyöräytä konetta muutama kierros niin, että avokado hieman muhentuu joukkoon. Tarkista maku.

Tarjoile salaattipediltä ja viimeistele annokset viipaloidulla tomaatilla ja yrttisillä oliiveilla. Heitä joukkoon reilulla kädellä kurpitsansiemeniä (ne liotetut ja kuivatut on taaskin parhaita).

Jos on iso nälkä, raw risotto käy mainiosti lisukkeeksi falafeleille, tofulle tai lihaisammille vaihtoehdoille.  

.........................................................

Huom! Perjantain kurssille vielä paikkoja vapaana! 

Avokadonuudelit ja papaijansiemenparmesani

Hävikistä herkuksi -haaste kutkuttaa mukavasti arjen luovuutta. Huomaan tarkastelevani ihan uusin silmin jokaista käteeni tarttuvaa raaka-ainetta.

Raakapainotteisessa kokkailussa on kuitenkin omat haasteensa, sillä raaka-aineiden tuoreus ja laatu ovat tavallistakin tärkeämpiä. Esimerkiksi mahdolliset mikrobit, joiden määrä kasvaa sitä mukaan kuin tuote vanhenee, eivät tuhoudu ruoanvalmistusvaiheessa. Viisainta olisikin ostaa tuoretavaraa vain sen verran kuin kerralla kuluu ja valmistaa nopeasti parin päivän sisällä syötäviä määriä.

Jos tätä filosofiaa pystyy noudattamaan, suurin osa jätteestä on hedelmien, vihannesten ja juuresten kuoria ja muita syötäväksi kelpaamattomia osia. Siis jos... sillä kyllä jääkaappini perukoilta edelleen silloin tällöin löytyy aineksia, jotka lähes kävelevät itsekseen ulos.

Sitten on raaka-aineita, joista olen tottunut hyödyntämään vain tietyt osat, vaikka jotain käyttökelpoista jää vielä jäljelle. Esimerkkinä tästä ovat luomu-sitrusten kuoret sekä joidenkin hedelmien siemenet, kuten papaijan ja kurpitsan. Viisas ja viitseliäs kokkii kuivattelee nämäkin mausteeksi. Smuuteihin surahtavat meillä tosin myös melonin siemenet, jopa avokadon kivet, kiitos voimalla jylläävän Vitamixin. Tehoblenderi, mehustin ja kuivuri ovatkin hävikkitietoisen raakakokin parhaat ystävät, sillä niiden uumeniin saa työnnettyä sellaisiakin kasvinosia ja hiukan nuupahtaneita vihanneksia, joita ei muuten tulisi käytettyä.

Mutta sitten tämänkertaisessa reseptissä esiintyviin siemeniin, eli papaijaan. Papaijan siemenistä olen kirjoitellut aiemminkin ja jakanut reseptin mainiolle papaijansiemenkastikkeelle. Kokonaisen papaijan siemenmäärää kastikkeeseen ei saa uppoamaan, mutta Kokkikollegani Katja vinkkasi kuivattamaan loput ja käyttämään niitä pippurin tavoin. Kokeilin nyt asiaa, ja toimii! Jos tuoreet siemenet maistuvat mielestäsi liian voimallisilta, kuivatuissa siemenissä maku miedontuu kivan sinappiseksi, hieman makeaksi ja juuri sopivan tuliseksi. 

Voin siis lämpimästi suositella esim. mustapippurin tilalle salaatteihin, pastoihin tai mihin vain, mihin normaalisti rouhaiset tujauksen pippurimyllystä. Ja mainostan vielä, että juuri siemenet sisältävät eniten papaijan tavaramerkkiä, eli papainiina. Tämä entsyymi avustaa ruoansulatusta ja kehomme puhdistustoimia.

Tämän päiväinen lounaani sisälsi papaijansiementen lisäksi avokadonuudeleita ja porkkanalastuja kevyessä limekastikkeessa. Papaijansiemenparmesanin ja parin basilikan oksan lisäksi muuta ei sitten tarvittukaan helppoon ja herkulliseen yhdenhengen lounaaseen.

Avokadonuudelit ja papaijansiemenparmesani

Papaijansiemenparmesani:

• 1 papaijan siemenet
• 1 rkl hiivahiutaleita
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 1/4 tl palmusokeria

- Kuivattele siement  kuivurissa kevyiksi ja täysin kuiviksi (n. 12 -18 t). Jos käytät sellaisenaan, säilytä kannellisessa purkissa ja käytä mustapippurin tapaan. Rouhiminen käy parhaiten morttelissa. Parmesania varten sekoita keskenään kaikki ainekset. Säilytä jääkaapissa kannellisessa purkissa.

Avokadonuudelit

• 1 puolikypsä (-!) avokado 
• 1/4 limen mehu
• hiukan laadukasta suolaa

Kuori avokado, halkaise ja poista kivi. Leikkele terävällä veitsellä ensin n. 1/2 cm:n viipaleiksi ja nämä viipaleet edelleen ohuiksi suikaleiksi. (Nyt ymmärrätte varmaan, miksi annos on vain yhdelle :D Käsitöitä siis.) Sekoita varovaisesti suikaleisiin limen mehua (määrä siis puristettu puolikkaasta hedelmästä) ja suolaa. Tarkista maku. Jos haluat, voit lisätä vielä hippusen agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa taittamaan limen hapokkuutta. 

Asettele nuudelit tarjoiluastiaan ja lisää päälle reilusti papaijansiemenparmesania ja tuoretta basilikaa.

Psst... Hävikistä herkuksi fb-sivulla käynnistyi kilpailu:

Ja lisää kilpailuja tulossa kuukauden aikana. Palkintona muitakin kivoja ruoka-aiheisia kirjoja ja yksi aivan supermahtava ylläripylläri! Pysykääpä siis kuulolla...

Oudot eväät: Natto

Laskeutuminen arkeen on sujunut suloisesti, vaikka kotonamme oli reissun aikana puhjennut pieni remonttivillitys. Kauan kaivattu sellainen kuitenkin, joten väistelen mielelläni tavarakasoja ja leiriydyn läppärini kanssa vapaalle pöydänkulmalle. Keittiö sentään on entisellään ja eväät sen mukaisia.

Pieni breikki ruuanlaitosta ja sen ajattelusta oli virkistävä mutta paluu kauhan ääreen on tuntunut myös mukavalta. Uusia ideoita pukkaa ja onneksi valoakin riittää niin, että säädyllisiä kuvia saa näpsittyä iltamyöhään. Ihana kevät!

Natto on bacillus subtilis -bakteerin avulla fermentoiduista soijapavuista valmistettu japanilainen perinneruoka. Sen rinnalla kuulkaa tofu ja tempeh ovat lastenleikkiä, sillä naton koostumus ja haju ovat ensikertalaiselle aika rajuja ja makukin saattaa vaatia hieman totuttelua. Jos oma soijapapuprojektini näyttäisi sellaiselta kuin yläkuvassa, tuomitsisin sen välittömästi kompostiin. 

Limainen olomuoto kuuluu kuitenkin asiaan ja epäilyttävän ulkomuodon alle kätkeytyy terveyspommi. Natto sisältää ainoana kasvikunnan tuotteena K2-vitamiinia, joka on olennainen veren hyytymiselle, vahvistaa luustoa ja vähentää sepelvaltimotaudin riskiä. Yleensä K-vitamiinien puute on harvinaista, mutta tiukan kasvisperäisessä ruokavaliossa niiden saanti saattaa jäädä puutteelliseksi. Lisäksi iän karttuessa ruokavalioon kannattaa entisestään lisätä luustoa vahvistavia ruoka-aineita. Joten nattoa nassuun leidit ;)

Suomessa nattoa on kuitenkin heikosti saatavilla ja tietääkseni sitä voi ostaa vain Tokyokanista pakastettuna pienissä kertakäyttöisissä annosrasioissa. Tämä koputtaa sen verran ekologista omatuntoani, että natto on keittiössäni pikemminkin kuriositeetti. Harmillista kyllä, sillä olen oppinut pitämään sen mausta, joka on mielestäni jotenkin maltainen. Myös valmistus on helppoa: rasia sulatetaan ja papumassan sekaan hämmennetään tulista sinappia ja soijaa. Näitä tulee pienet satsit pakkauksen mukana, mutta itse käytän omaa luomusinappiani ja -tamaria. Tuore inkivääri toimii myös hyvin. Lisäksi sekoitan joukoon aina myös kevät- tai ruohosipulia ja tujauksen sitruunaa.

Samaisesta Tokyokanista saa myös taivaallista leväsekoitusta, jossa on erilaisia mietoja merileviä (wakame, kukiwakame, kombu, shirosugi, aosugi, akasugi, akatsunomata). Verrattuna moniin muihin kaupan oleviin levätuotteisiin, tämä Dried Seaweed Mix on todella raikkaan makuista. Viiden minuutin liotuksen jälkeen meren mineraalit ovat valmiina käytettäväksi. Sekaan kuutioitua avokadoa, tamaria, mustapippuria ja sitruunaa, loraus pellavansiemenöljyä sekä kenties vielä hiukan hapankaalia ja pikkelöityä inkivääriä ja merellinen lounas on valmiina.

Vatsaa hellivä vanukas

Vatsavaivat perheessämme ovat osoittautuneet sitkeän sorttisiksi. Kipuiluja tulee ja menee, vaikka varsinaisesta taudista onkin jo päästy. Tämä ei sinällään ole tavatonta, sillä voi kestää parikin viikkoa, että ruuansulatus palautuu taas normaaliksi. Maitohappobakteerit ja ruuansulatusta avustava entsyymivalmiste ovatkin olleet ahkerassa käytössä. Samoin lempeät tuorepuristetut mehut ja helposti sulavat blendatut ruuat. Suosikkini, eli kaalit sen sijaan on selvästi no no, samoin sipulit ja muut hankalammin sulavat ruuat. 

Sen kavereita ollaan papaijan, avokadon ja mustikan kanssa. Papaija ja sen siemenet sisältävät papaiini-entsyymiä, joka tehostaa ruuansulatusta, erityisesti proteiinien hajottamista. Papaijaa kannattaa popsia monenlaisiin vatsavaivoihin, kuten liikahappoisuuteen ja ilmavaivoihin mutta myös huonon ruokahygienian aiheuttamiin oireisiin. Erityisesti papaijan siemenillä on antibakteerisia ominaisuuksia ja ne tukevat maksan toimintaa ja kehon luonnollisia puhdistustoimia. Pippurisen makunsa vuoksi en kuitenkaan ole lisäillyt niitä vanukkaisiini juuri nyt, sillä mieli on tehnyt vain leppeämpiä makuja. 

Myös avokadon vihreän kuoren alla piilee mahtava ravinnepaketti. Sen lisäksi, että avokado sisältää poikkeuksellisen hyvän yhdistellmän mm. tulehdusta ehkäiseviä antioksidantteja ja hyviä rasvahappoja (omega 3), sen on todettu myös lisäävän muiden ravintoaineiden imeytymistä. Vatsavaivojen kylkiäisenähän yleensä tulee juuri imeytymispulmia.

Ja mustikkasoppaahan on perinteisestikin keitelty vatsatautitoipilaille. Mustikan marjat estävät joidenkin virusten, hiivasienten, bakteerien ja muiden alkueliöiden ja mikrobien kasvua. Mustikan on myös todettu laukaisevan lihaskudoksen kouristuksia.

Mutta ravintoaineista viis, tämä herkkumössö yksinkertaisesti maistuu hyvälle, vähän kuin viilille tai jogurtille. Omaan vanukkaaseeni en laittanut mitään makeutusta, mutta jos pidät hiukan makeammasta, lisää sekaan muutama tippa steviaa tai teelusikka hunajaa.

Vatsanrauhoittaja-vanukas

• 1 kypsä avokado (kuorittuna ja kivi poistettuna)
• 1 papaija (poistin siemenet tästäkin)
• 2 dl pakastemustikoita
• (muutama tippa steviaa tai hiukan luomuhunajaa)

Lataa kaikki tehosekoittimeen ja hurauta samettiseksi vanukkaaksi. Jos tehosekoittimesi ei tahdo selvitä urakasta, lisää hiukan vettä mutta vain vähän, että vanukasmainen koostumus säilyy.

...........................................................

Ja tiedoksi kaikille, jotka haluavat vahvistaa ulkoista hehkuaan myös sisäisesti: Kauneusruokaa -kurssille on vielä tilaa. Kurssi sisältää tietoa ulkoista kauneutta vahvistavista ruoka-aineista, perustietoa elävästä ravinnosta ja simppeleita arkikokkaukseen sopivia reseptejä. Eli ilmoittaudu pikaisesti: hetkia(at)gmail.com. 

Kurssin hinta on 76€ (sis alv), Ery:n jäsenille -10%, sisältäen luennon, kokkailut, yhteisen aterian ja kirjallisen tietopaketin.