Vitsi miten kiva viikko ollut. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, mutta se tässä kai parasta onkin. Perus arkea ja loman odottelua. Mä lähden tosiaan lauantai-iltana kohti Oulua. Mies ja lapset lomailee saman viikon, mutta eri maisemissa.
Mulla on purjehduspakkailut ihan vaiheessa. Kävin tänään sentään hakemassa Lauttasaaresta Maritimista muutamia juttuja veneeseen ja huomenna pitää hakea vielä muutama juttu lisää. Äidin jalka on tänään onneksi selkeästi parempi. Vähän rupee jo jänskättämään purjehtimaan lähtö, koska en ole yhtään ehtinyt päästä fiilikseen. Tässä on niin miljoona asiaa vielä ennen lauantaita. Lasten koulut päättyy (kevätjuhlamekot, opettajien lahjat), blogin muutto (muistattehan!), pakkailut ja hankinnat purjehdusta varten (kaikki tekemättä) ja vielä on varmasti jotakin, jonka olen unohtanut. Mutta tämä on niin mua. Miljoona asiaa ja kaikki ihan kesken, mutta saan aina kuitenkin kaiken aikataulussa valmiiksi. Stressin kanssa tai ilman, mutta hommat hoituu.
Blogi tosiaan siirtyy lauantaina uuteen osoitteeseen http://endorfiinikoukussa.fitfashion.fi/. Toivottavasti muutto sujuu ilman ongelmia ja ensimmäinen postaus uudessa blogissa ilmestyy viimeistään lauantai-iltana junasta matkalla Ouluun. Blogin facebookia ja instagramia voi seurailla, molempiin varmasti päivitän kuulumisia.
Ihan noin pieleen en askella, olin just kääntynyt. Käytiin tänään miehen kanssa kahdestaan iltalenkillä. Lapset jäivät kotiin siksi aikaa katsomaan piirrettyjä.
Juoksimme aivan tosi rauhassa, mutta siltikään lenkki ei tuntunut hyvältä. Penikat vaivaa. Voi kirosana, että ottaa päähän. Pakko varmaan myöntää, että nuo barefoot-kengät eivät sovi mulle tai sitten mun askellus on niin virheellinen, etten vain osaa. Argh. Ärsyttävintä tässä on se, että ne tuntuu ihanilta jalassa ja niillä on hyvä juosta, mut penikat ei vaan kestä. Vaikka maratoniin on vielä tosi pitkä aika, niin silti vähän jo mietityttää, mitä mä tämän kenkäasian kanssa teen. Pitäisi nyt nopeasti hommata kengät, jotka sopii mulle, että ehdin juosta ne sisään. Mitä mun kannattaisi tehdä? Mennä askelklinikalle? Opetella juoksemaan päkiällä? Juoksukoulu? Mitä?
Voi tuota mun kättä. Ihan naru.
Lenkin päälle vielä kuminauhan venyttelyt.
Matka: 8,3 km
Kesto: 57 min
Syke: keski – 138 bpm, max – 152 bpm
Kalorit: 465 kcal
Tämä viikko on alkanut ihan loistavasti. Koko ajan hyvä fiilis ja hirveesti energiaa. No okei, aamut ovat olleet aika tiukkoja, koska en koskaan ymmärrä mennä ajoissa nukkumaan, mutta viimeistään työpaikan pukkarissa suihkun jälkeen olo on vähintäänkin jees. Fiilikseen vaikuttaa myös kiva vaihtelu duunissa ja edessä häämöttävä purjehdusloma. Pientä vastoinkäymistä purjehdusloman suhteen on kyllä ollut. Äitini juoksi lauantaina maratonin, jonka jälkeen hänelle ilmaantui voimakas nivuskipu eikä hän tästä johtuen ole pystynyt edes kävelemään. Lääkäri epäili rasitusmurtumaa lonkkaluussa, mutta magneetissa ei onneksi löytynyt mitään rikkoontunutta. Kipparin jalka on nyt joka tapauksessa vähän arveluttavassa kunnossa. Sovimme kuitenkin, että purjehtimaan lähdetään siitäkin huolimatta, että äidin liikkuminen on mitä on. Uhosin, että minä sitten purjehdin ja äiti istuu. Tämän uhon ilmoille päästettyäni huomasin, että mä oikeasti olisin tähän valmis. Olemaan kapteeni.
Eilisen verenluovutus luonnollisesti on vaikuttanut tänään treeneihin. Aamulla puuskutin ja läähätin pyöräillessä ja hapotti heti pienemmässäkin mäessä. Sama toistui iltapäivällä, mutta kiireen takia pyöräilin kesän enkkarivauhdit. Illalla vielä lähdimme salille. Vähän jänskätti, että mitä treenistä tulee näin hapokkaana. Hyvä siitä tuli kuitenkin, kun en liikaa lähtenyt revittämään.
Hauiksia ja ojentajia nolon pienillä painoilla.
Tämän päivän treeni
10 min soutua, 2 km
10 min crossaria
Jalkojen nostot
Hauikset
Ranskalaiset punnerrukset
Prässi jalat leveällä
Prässi jalat kapealla sy-vään
Vatsat Bosun päällä
Selänojennus
Selkäpenkissä vinot vatsat
Varpailleennousu
+ käden venytykset
Kesto: 1 h 7 min
Syke: keski – 130 bpm, max – 154 bpm
Kalorit: 434 kcal
Kävin eilen luovuttamassa verta. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo reippaasti yli puoli vuotta. Kännykkääni tuli viesti, jossa kutsuttiin tulemaan Iso Omenan Veripalvelupisteeseen, joka on maanantaista keskiviikkoon klo 19 asti auki. Punnitsin kotona – treeni vai verenluovutus ja päädyin verenluovutukseen. Pölähdin kymmentä vaille seitsemän Veripalvelun ovesta sisään keskimmäisen kanssa ja heti hönkäsin, että vieläkö pääsee luovuttamaan. Voi luovuttaa, jos ilmaantuu paikalle ennen seitsemää. Veripalvelun tilat oli aika hienot. Ihanan valoisaa ja raikasta ja henkilökuntakin oli ystävällistä, vaikka voisi kuvitella, että vähän ärsyttää, kun joku tulee ihan viime minuuteilla sisään.
Mulle verenluovutus on jostakin syystä tärkeä asia ja olen ylpeä siitä, kun käyn luovuttamassa ja saan luovuttaa. Eilen vähän jännitti, huolivatko he mua luovuttajaksi, koska leikkauksesta on niin vähän aikaa ja koska olin perjantaina ottanut päänsärkyyn Miranaxin. Onneksi kumpikaan ei estänyt luovuttamista. Hemoglobiinikin oli ihan hyvällä tasolla 135 (viimeksi se oli 147).
”Äiti, sattuuks toi?”
Tälläkin kertaa piti tytölle selittää miksi luovutetaan verta, kuka verta saa, mitä verelle tehdään luovutuksen jälkeen, saako miehet luovuttaa, miksi isä ei ole luovuttanut verta, mistä sinä saat verta luovutetun veren tilalle, tykkäätkö kun pistetään…
Sain viime viikolla uuden kuminauhajumppaohjelman. Ei siis vielä puntteja, vaikka niin toivoin. Tosin sain mitä tilasin, eli tiukempaa treeniä ylävartalolle. Sain käteen ohjelman, jossa on kahdeksan liikkeen patteristo. Liikkeitä pitää tehdä 3 x 20/käsi, eli siitä sitten laskemaan saatteko saman tuloksen kuin otsikossa. Treeni pitää tehdä 2-3 kertaa viikossa. Fysioterapeutin suusta kuului taas tuttu lause: ”hyvin mennee”. Ja niin meneekin! Pelkäsin kamalasti, että töihinpaluu aiheuttaa takapakkia toipumiseen, mutta onneksi ei! Ystävät ja mies ovat varmaan ihan kyllästyneitä mun jatkuvaan hehkutukseen pienistä edistysaskelista. Viime viikolla rupesin taas laittamaan rintsikat normaalisti kädet selän takana kiinni, eilen sain selinmakuulla leveämmällä otteella kipeän käden maahan, voin nostaa kauppakassin… Ystävät voivat täydentää loput tuonne kommenttiboksiin.
Eilen tein tuon 960-liikkeen kuntoutustreenin. Aikaa meni hieman vajaa tunti. Aika tiukka treeni tällä lihaskunnolla mikä mulla nyt yläkropassa on. Ihana oli saada tuntumaa lapoihin ja olkapään joka osaan. Kaikesta kuminauhan venyttämisestä huolimatta tämä päivä oli yllätyksekseni aivan kivuton! Hehkuti hehkuti! Tällä hetkellä arki sujuu jo aikalailla normaalisti. Huomaan vain kaupassa käydessä, että en uskalla kantaa raskaita kasseja sisälle asti, vaan pyydän miehen kantamaan, mutta muut arkiaskareet sujuu aivan normaalisti.
Yhtäkkiä kuvina sitten jotain päivän asu -viritelmiä.
Reilu kaksi vuotta kestänyt Evita-taipaleeni päättyy tämän kuun viimeinen päivä. On ollut aivan mielettömän kivaa blogata upean lehden nimen alla upeiden tyyppien kanssa. Olen todella kiitollinen Evitalle tästä mahdollisuudesta. Minä taidan olla viimeinen alkuperäisestä bloggaajaporukasta, jonka on nyt aika jatkaa uuteen suuntaan. Evita jatkaa omaan suuntaansa ja minä siirryn vähän urheilullisempiin meininkeihin.
Uusi blogikotini sijaitsee FitFashion-blogiportaalin alla. Pääsen kovaan seuraan, mutta yritän lunastaa paikkani siellä isojen lihasten ja endorfiinitulvan keskellä samanlaisena työmatkaliikkujana ja tavallisena perheenäitinä.
FitFashion on uusi blogiportaali, joka on keskittynyt urheilulliseen elämäntyyliin ja terveelliseen elämään.
Blogini siirtyy sisältöineen uuteen osoitteeseen 1.6.2013. Informoin asiasta vielä lähempänä, mutta voitte jo tallentaa uuden osoitteen kirjanmerkkeihinne: http://endorfiinikoukussa.fitfashion.fi/ Vielä ei kannata mennä kliksuttelemaan, sillä blogi ei ole vielä auki. Muutan osoitteen Blogilistalle ja Blogloviniin, joten sitä kautta seuraaminen onnistuu jatkossakin. Blogia voi seurata myös Facebookissa sekä Instagramissa (@endorfiinikoukussa).
Iso kiitos Evitan porukalle kaikesta!
Blogi jatkaa uudessa osoitteessa ihan samoissa meiningeissä. Mihin sitä tästä muuttuisi? Vai pitäisikö muuttua? ;) Kommentoikaa vapaasti.
