Julkaistu: 19.02.2012 | 00:23 | ele
Hulinapäivä. Olimme lähes koko perhe kasassa tänään. Menimme yhdessä kerhotilalle tekemään ruokaa ja viettämään aikaa yhdessä. Meitä on niin iso porukka, ettemme meinaa mahtua oikein kenenkään kotiin. Joukosta puuttui ainoastaan isä ja sisarpuolet ja vanhin sisko. Paikalla oli kuitenkin 11 aikuista ja 7 lasta. Desibelitasot olivat ihan sfääreissä, yllättäen, kun joukko eloisia, iloisia, laulavaisia ja muutenkin isoäänisiä ihmisiä kokoontuu. Edellisen kerran olimme yhtä hyvällä edustuksella paikalla siskon häissä syksyllä. Kerrankin ulkomaan eläjät olivat samaan aikaan maassa.
Ihanaa tässä päivässä on myös se, että mahan turvotus alkaa laskea ja kipukin hellittää. Antibioottikuuri loppui eilen ja maitohappobakteerit ovat olleet useamman päivän käytössä. Maanantaina viimeistään pyöränselkään.
Uunissa neljä vuokaa (=5 kiloa) valkosipuliperunoita.
Sisko pyörittelee lihapullia
Majesteetillinen rivistö lihapullia (1,4 kg lihaa)
Ja uskotteko, kun sanon, että ruokaa ei jäänyt yhtään.
Ruokapöydässä jokainen vuorollaan kertoi viimeisimmät kuulumiset. Lapsetkin kertoivat omat kuulumisensa.
En syönyt.
Lapset leikkivät peiliä. Ja leikittiin yhdessä myös pantomiimia ja imitoitiin perheenjäseniä.
Mies
Veli
Seitsemäntoista pientä elefanttia marssi näin...
Olihan se mukavaa, vaikka nyt on kyllä ihanaa rauhoittua ja lepuuttaa korvia. Istutaan täällä meidän olohuoneessa - äiti, veli, mies ja minä. Kaikilla omat läppärit sylissä ja kuulokkeet korvilla. Taisi tulla yliannostus sosiaalisuutta.
Eilen lähdin töistä jo hyvissä ajoin. Pyöräilin kotiin tuplaten pidempää reittiä, että saisin vähän liikuttua. Oon liikkunut jotenkin tosi vähän viime aikoina tai siltä se tuntuu, vaikka urheilin mä viime viikolla kuitenkin viisi tuntia. Syöminen on lähtenyt ihan käsistä ja mietin uuden herkkulakon aloittamista. Minä ja herkut on vaan mahdollisimman huono kombo. Mä en osaa kohtuutta.
Heipsan! Päivä on mennyt taas potilasta hoitaessa ja kotitöitä puuhastellessa. Suunnittelin pitkälle iltapäivään lähteväni lenkille sitten kun mies tulee töistä. Onneksi löysin sykemittarin, jossa luki "lepopäivä", joten unohdin iltalenkit. Jalat, erityisesti lonkankoukistajat, on ihan tosi kipeet eilisen joogan jäljiltä. Eilinen jooga oli muutenkin aika rankka ja vaikea. En mä vaan taivu vielä, mutta jonakin päivänä taivun.
Tätä päivää kuvina.
Kirjoita uusi kommentti