Mitä kadut kuolinvuoteellasi

Ehkä olet jo törmännyt tähän artikkeliin esim. Facebookissa, mutta se on niin tärkeä, että haluan kirjoittaa siitä vielä täällä.

Kuolevia työkseen hoitanut sairaanhoitaja kertoo mitkä olivat yleisimmät asiat, joita hänen potilaansa katuivat:

1. "Kunpa minulla olisi ollut rohkeutta elää aidosti itseni näköistä elämää, eikä muiden odotusten mukaista elämää."

Tämä oli kaikkien yleisin katumuksen aihe. Useimmat sairaanhoitajan potilaista eivät olleet kunnioittaneet edes puoliakaan unelmistaan.

2. "Kunpa en olisi tehnyt niin kovasti töitä." 

Tämä oli tyypillisesti miesten katumuksen aihe, koska hoitaja oli hoitanut nimenomaan vanhempia ihmisiä, joista miehet olivat olleet elättäjiä ja naiset kotona lasten kanssa.

3. "Kunpa minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani."

Monet olivat pitäneet tunteensa sisällään pysyäkseen hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Sen hintana oli keskinkertainen elämä ja se, etteivät he koskaan kyenneet toteuttamaan täyttä potentiaaliaan. Monet sairastuivat nimenomaan katkeruutensa ja kaunojensa takia.

4. "Kunpa olisin pitänyt yhteyttä ystäviini."

"Jokainen kaipaa ystäviään kuollessaan".

5. "Kunpa olisin antanut itseni olla onnellisempi."

Tämä oli yllättävän yleinen katumuksen aihe. Monet ymmärsivät vasta elämänsä loppumetreillä, että onnellisuus on oma valintamme. Syvällä sisimmässään he kaipasivat sitä, että olisivat voineet nauraa kunnolla ja saada hupsuttelun takaisin elämäänsä.

Suosittelen lukemaan koko artikkelin, jos englanti mitenkään taipuu.

--

Huh huh! Aika pysäyttäviä ajatuksia! Itse olen varsinkin viime aikoina käyttänyt valintatilanteissa apuna tähän liittyvää tekniikka ja kysynyt itseltäni:

Mitä ajattelisin tästä valinnasta kahdeksankymppisenä?

Huomaan että kahdeksankymppisen näkökulmasta läheisten kanssa vietetyt hetket menevät aina ohi työnteosta ja unelmien toteuttaminen liian varman päälle pelaamisesta.

Kuvittele että jatkat elämäsi elämistä samalla tavalla kuin tähänkin asti. Mitä ajattelet elämästäsi ja varsinkin näinä aikoina tekemistäsi valinnoista kuolinvuoteellasi -- joskus 80-120-vuotiaana?

Älä sido itseäsi puuhun

Mieli

Eilen mietin mitä kaikkea olen tänä vuonna oikeasti sisäistänyt. Isoin ahaa-elämys on ehdottomasti se, että kaikki hyvät tunteet ovat jo sisälläni valmiina koettavaksi, mutta minä estän itseäni kokemasta niitä koska:

Valot pääle

Mieli

Uuden tavan opetteleminen niin, että se korvaa täysin vanhan tavan, vie noin 1-2 vuotta. Mutta toisaalta muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä, kun näemme totuuden jostain asiasta.

Michael Neill käyttää tällaisesta muutoksesta esimerkkinä seuraavaa tarinaa.