Kutrin paras vuosi
Olen Katri Manninen,
pienen pojan äiti
ja käsikirjoittaja-kirjailija,
joka rakastaa uuden
oppimista, yhdessä ideointia
ja muiden inspirointia.
Uusin kirjani MINÄ ONNISTUN on nyt kirjakaupoissa!

Tässä vielä kirjallisessa muodossa edellisen rakkausvideon pääpointit.
Tiedän sen siitä, että olet pitänyt itsesi elossa tähän päivään asti ja vieläpä niin hyvässä kunnossa, että pystyt lukemaan tämän. Jos katsot oikein tarkkaan tekemiäsi valintoja -- niitä kaikkein typerimpiäkin -- huomaat, että jokaista valintaa tehdessäsi olet ajatellut, että "tämä on minulle hyväksi" tai ainakin "tästä on minulle vähemmän haittaa kuin muista vaihtoehdoista". Toisin sanoen kaikki ajatuksesi ja tekosi tähtäävät siihen, että sinulla olisi asiat mahdollisimman hyvin -- vaikka ensisilmäyksellä ei siltä aina näyttäisikään.
Ongelmanasi ei siis ole, ettetkö rakastaisi itseäsi tai ettetkö rakastaisi itseäsi tarpeeksi, vaan se, millä tavalla osoitat rakkauttasi.
Jos sinusta tuntuu ettet rakasta itseäsi, se voi johtua siitä, että osoitat rakkauttasi itseäsi kohtaan periaatteella "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa".
Toisin sanoen jostain syystä uskot ihan vilpittömästi, että sinun parhaaksesi olisi saavuttaa elämässä tiettyjä asioita ja että voit saavuttaa ne vain uhkaamalla, kiristämällä ja pelottelemalla.
Niinpä kerrot itsellesi kauhutarinoita siitä, mitä tapahtuu, jos et toimi tavalla, jonka uskot olevan sinulle hyväksi. Sätit itseäsi säälimättä, jos yhtään lintsailet tai muuten mokaat. Pihtaat omaa rakkauttasi ja hyväksyntääsi ja ilmoitat itsellesi, että saat kokea onnea vasta kun olet saavuttanut tavoitteesi: "sitten kun mä laihdutan viisi kiloa, mä olen onnellinen".
Vaikka väillä käytöksesi itseäsi kohtaan olisi hyvinkin karua, on tärkeää muistaa, että toimit niin kuin toimit vain ja ainoastaan siksi, että haluat omaa parastasi.
Jos itsensä piiskaaminen alkaa riittää, on aika pysähtyä, kiittää itseään siitä, että olet kaikki nämä vuodet pitänyt itsesi hengissä ja tehnyt parhaasi saavuttaaksesi tavoitteesi. Voit kiittää kovasta kurista, koska aivan varmasti siitäkin on ollut jotain hyötyä. Sitten voit alkaa miettiä, miten voisit olla kannustavampi ja lempeämpi itseäsi kohtaan.
Anna itsellesi lupa nauttia onnentunteista ja itsehyväksynnästä jo tänään. Niin uskomattomalta kuin se sinusta ehkä tuntuukin, saat paljon enemmän ja ennen kaikkea parempia juttuja aikaan, kun et enää pihtaa itseltäsi omaa rakkauttasi. Kokeile, jos et usko.
Miten voit tsempata itseäsi rakkautta antamalla? Samalla tavalla kuin hyvä kasvattaja tsemppaa koiraa tai lasta. Kiinnitä huomio siihen, mitä hyötyä jonkin asian saavuttamisesta on ja ennen kaikkea siihen, miten voit nauttia jo sen tekemisestä. Keksi itsellesi hauskoja leikkejä ja pikkuhaasteita, jotka vievät sinua kohti tavoitettasi. Palkitse itsesi ja kehu itseäsi saavutuksistasi.
Kun asiat menevät pieleen, lohduta itseäsi, mieti missä kohtaa homma karkasi lapasesta ja miten voit välttää saman virheen tekemisen uudestaan. Kannusta itseäsi kokeilemaan uudelleen muistuttaen itseäsi siitä, ettei tämä nyt ole niin vakavaa ja että nyt ainakin tiedät mikä EI toimi.
Eilen mietin mitä kaikkea olen tänä vuonna oikeasti sisäistänyt. Isoin ahaa-elämys on ehdottomasti se, että kaikki hyvät tunteet ovat jo sisälläni valmiina koettavaksi, mutta minä estän itseäni kokemasta niitä koska:
Uuden tavan opetteleminen niin, että se korvaa täysin vanhan tavan, vie noin 1-2 vuotta. Mutta toisaalta muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä, kun näemme totuuden jostain asiasta.
Michael Neill käyttää tällaisesta muutoksesta esimerkkinä seuraavaa tarinaa.
Uusin kirjani MINÄ ONNISTUN on nyt kirjakaupoissa!
Moi!
Tuli tosta "olen onnellinen kun olen 5 kiloa laihempi"-jutusta mieleen, että eikö sen tavoitteen saavuttamisen kannalta ole monissa tapauksissa jopa parempi, että noin ajattelee? Mikäli siis tarve olla onnellinen on se eteenpäin ajava voima?
Oon samaa mieltä siitä, että olemalla onnellinen jo nyt tekee niiden viidenkin kilon karistamisesta miellyttävämmän kokemuksen, mutta silloin sille laihduttamiselle täytyy löytää muita syitä kuin tarpeen olla onnellinen/onnellisempi. Toisinsanoen, onko keskivertoihmiselle parempi/helpompi pitää itsensä liikkeessä uskomalla siihen, että on onnellinen kun tavotteensa on saavuttanut, kuin olla onnellinen nyt, ja ruveta etsimään muita syitä siihen, miksi jotain haluaa saavuttaa?
Itse ilman muuta valitsisin onnellinen nyt-reitin, mutten oo aivan varma tosta, että onko se paras mahdollinen keskivertoihmisen kannalta (mikäli ajatellaan vain sen tavoitteen saavuttamista).
Jevgeni
Voi Jevgeni, Jevgeni. Taidat olla aika syvällä stoorissa, että itsensä piiskaaminen kannattaa. Ei se mitään, noin mäkin uskoin vuosikausia. On pelottavaa astua sen tarinan ulkopuolelle, koska usein se on iskostettu meihin jo ihan pieninä lapsina.
Ei kun teenkin tästä blogiviestin.
Kirjoita uusi kommentti