Neuloja ja nautintoa

Olin tuossa siis viikon lähipiirissäni riehuneessa tappajaflunssassa, joka alkaa kovalla kurkkukivulla ja kuumeella. No, on kurkku vieläkin vähän arka, mutta muuten olo on taas ihan mainio.

Osasyynä siihen saattaa olla se, että pari päivää sitten akupunktiota opiskeleva naapurinmies tökki mut ihan täyteen neuloja. Pyysin häneltä apua flunssan yhteydessä jumiin menneeseen niskaan ja yleiseen väsymykseen. Akupunktion jälkeen tunsin kasvaneeni senttejä, kroppa tuntui taas huippuryhdikkäältä ja varsinkin kaula tuntui saaneen lisää pituutta. Samalla jatkuva niskaperäinen päänsärky katosi. Piristyin akupunktion seurauksena niin, että tein eilen suursiivouksen kotona!

Olen saanut akupunktiosta avun kaikenlaisiin vaivoihin tässä vuosien varrella.

Burnoutin iskiessä lääkäritätini antoi minulle akupunktiohoitoa yhdessä hypnoosin kanssa. Myöhemmin sain akupunktiosta apua masennusta seuranneeseen outoon rintakipuun aidolta kiinalaiselta akupunktiohoitajalta.

Väärinpäin kohdussa ollut lapseni käännettiin ennen synnytystä oikein päin (eli pää alaspäin) akupunktiolla, synnytykseni käynnistettiin samoin akupunktiolla ja lopuksi hallitsin synnytyskipua melko pitkään samaisen akupunktiohoitajan minuun "naulaamilla" akunastoilla. Ensi synnytykseen haluan kyllä oman akupunktiohoitajan mukaan hoitamaan kipua ja jouduttamaan synnytystä oikeilla neuloilla. Sain akupunktiota myös synnytyksestä toipumiseen ja varsinkin synnytyksen jälkeiseen väsymykseen. 

Raskausaikana sain akupunktiohoitoa myös kiropraktikon vastaanotolla jumissa olevaan selkääni.

Jenkeissäkin kävin akupunktiossa paikallisessa akupunktiokoulussa, en kyllä enää muista miksi. Sen kuitenkin muistan, miten johonkin jalkojen pisteeseen työnnetty neula sai kohtuni polttelemaan. Hullua!

Eläinlääkäri-isäni puolestaan käyttää akupunktiota eläimiin. Huikempia tapauksia ovat takapäästään halvaantuneet koirat, jotka kävelevät pois klinikalta omin jaloin hoidon jälkeen! 

Pelkään itse rokotusneuloja, mutta jostain syystä akupunktioneulat eivät minua pelota. Kyllä niillä pistäminen tuntuu -- varsinkin jos akupunktiopiste on erityisen arka. Tunne ei ole silloin samanlainen kuin pistokipu vaan lähinnä hermotuntemus.

Muutenkin elämä on ollut taas kivempaa. Siitä suuri kiitos kuuluu eräille ihanille nuorille naisille, jotka ovat hoitaneet viime päivinä lastamme, niin että äippä (= minä) on saanut tehdä rauhassa töitä. Hermot ovat kestäneet lähes mitä vain sen jälkeen kun hoitajat aloittivat lapsen hoitamisen.

Silti huomaan, että sen miettiminen missä määrin haluan tehdä töitä ja missä määrin haluan olla lapsen kanssa, on vielä vähän kesken. Ensi viikolla menen neuvolapsykologin luo juttelemaan lisää aiheesta. Vaikka pidän itseäni varsin fiksuna ja vaikka olen ehkä keskimääräistä parempi tunnistamaan ja käsittelemään omia ajatuksiani ja tunteitani, kiperien kysymysten läpikäyminen on kyllä sata kertaa helpompaa toisen ihmisen kanssa.

Evitan uusi bloggari Heidi kirjoittaa tässä vanhassa blogikirjoituksessaan siitä, miten raskausaika oli ihan erilaista kuin mitä olisi odottanut jos olisi ollut jotain odotuksia. Itse olen miettinyt viime aikoina todella paljon juuri omia odotuksiani äitiyden suhteen. Vaikka kuinka yritin uskotella ettei minulla ole mitään erityisiä odotuksia äitiyden suhteen, totuus on se, että kyllä niitä näköjään on. Ehkä juuri siksi että olen esittänyt itselleni ettei minulla ole odotuksia, niiden käsitteleminen on ollut hieman haastavampaa kuin jos olisin reilusti asettanut odotuksia ja sitten pettynyt kun mikään ei vastannutkaan niitä. No, niistä ehkä lisää myöhemmin.

Muuten työrintamalla on kaikkea kivaa. Tein juuri parin päivän mittaisen pikakirjoituskeikan ihan (itselleni) uudenlaiseen projektiin: kirjoitin fiktiota sisältävät juonnot erääseen tapahtumaan. Oli superhauskaa tehdä jotain, mikä toisaalta tuntui helpolta, koska pystyin käyttämään siinä vanhaa ammattitaitoani -- mutta samaan aikaan oli ihan uutta ja siksi sopivasti haastavaa.

Tiistaina oli käsikirjoittamani Ella- ja Aleksi leffan ensi-ilta, jossa katsomo oli täynnä eri-ikäisiä lapsia. Meno oli aika villi, kun pieni yleisö pomppi ja lauloi leffan tahdissa. Leffa tulee enskariin tässä ihan lähipäivinä (en muista milloin) ja sopii vain 50-minuuttia pitkänä erinomaisesti esimerkiksi ensimmäiseksi elokuvakokemukseksi perheen pienimmille.

Kirjoittelen itsevalmennuspakettia joka välissä ja etsin sopivaa työhuonetilaa kodin läheltä valmennustilaksi. Tarkoituksena olisi aloittaa viralliset valmennukset lokakuun alussa, kun olen saanut itsevalmennuspaketin pois käsistä. Jos joku tietää edullista työhuonetilaa Vallila-Hermanni-Sörnäinen-Kallio-Alppila-alueella, kaikki vinkit otetaan vastaan: katrievita@gmail.com.

Jossain vaiheessa haluaisin palkata myös siivoojan syväsiivoamaan kotimme kerran kuussa. Jos joku tietää hyvää siivoojaa tai siivousfirmaa, vinkatkaa ihmeessä!

Katri Kalifornia-kuntoon & e-pillereistä

Keho

Niin kuin eilisessä merkinnässä mainitsin, olen aloittanut uuden kuntoprojektin, jonka olen nimennyt Katri Kalifornia-kuntoon. Ensimmäisen viikon raportit löytyvät täältä. Viime kevään täysin penkin alle menneestä projektista viisastuneena olen pitänyt tämän hankkeen rajaehdot mahdollisimman yksinkertaisina. No, yksinkertaisina minulle. 

Rakasta kehoasi

Keho

Rakastatko kehoasi? Minä rakastan... nykyään.

Mutta teini-ikäiseistä lähes kolmekymppiseksi en kyllä rakastanut. Tai ainakaan tiennyt miten rakastaa sitä. Noihin aikoihin kiinnitin huomiota siihen, että useimmiten ne, jotka kehottavat rakastamaan kehoasi, ovat itse hyväkroppaisia tai ainakin normaalipainoisia. Ajattelin että kyllä minäkin rakastaisin kroppaani, jos se olisi yhtä kiinteä ja kaunis kuin heillä.