Moi Katri,

Oli hauska lukea siitä, että ehkäpä luovat ihmiset ovat huithapeleita.. itse koen olevani luova sillä esitän ja teen musiikkia... ja tiedän hyvin sen että olen hajamielinen ja kaapin ovet jäävät aina auki... mutta sen tajusin vasta nyt kun kirjoitit siitä.. en ole itse huomannut sitä aikaisemmin.. :) eli hauska pieni huomio. Hajamielisyyden kanssa ( sitä että teen tuhat ja sata asiaa samaan aikaan) ja into ja huomion kohde siirtyy todella nopeasti... sitä olen treenannut sillä, että kun mieleni vaeltaa muualle, yritän pakottaa itseni tekemään asian loppuun.. esim tiskaaminen. Yritän tehdä asiat loppuun, teen to do listoja ja välillä yritän pakottaa itseni tekemään joitain asioita tietyssä järjestyksessä, että ne todella tulevat tehdyksi. Useimmiten kyse voi olla sängyn petaamisesta, tiskaamiseeen jne..

Että tämmöstä täällä. Tää ei varsinaisesti vastannut sun kysymykseen, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa...

Hyvää joulunodotusta
t. luova huithapeli

Minun teoriani on, että asioiden lykkäämiseen liittyy jokin tunne, jota haluamme jostakin syystä vältellä.

Eli välttelemme joidenkin asioiden tekemistä, koska niiden tekemiseen liittyy tunne tai tunteita, jota tai joita haluamme jostakin syystä vältellä.

Ratkaisuna on valita joku rästihomma, jota on vältellyt pitkään, ja tehdä se mahdollisimman tietoisesti, eli kuulostella, miltä tuntuu ja antaa tunteiden nousta.

Minun kohdallani tämä on toiminut, eli joidenkin asioiden tekemiseen liittyvä epämukava tai epämiellyttävä tunne lievenee vähitellen.

:D
Mulla kun iskee kuvanteko,saa kaikki olla miten on,tiskikasat kasvaa,samoin pyykit.Yläkerran portaa ja huushollin nurkat saavat koirankarvapeitteen ja pöydät,täynnä värejä,sutipensseleitä,paperia,kankaita,alustoja......!Jos tuo muutaman viikon kestää,siitä havahtuessaan kummastuu,taasko täällä on tällaista...Tiedän kuitenkin,että lopulta aina siivoan,laitan kaiken tavaran paikoilleen ja fiksusti,tosin seuraavalla kerralla taas ihmettelen mistä ne löytäisin....ja kaapit jää aina auki,samoin laatikot.

Siis,mulla on tapa olla hupolellinen ja siisti ajoittain,tosin muisti kyllä pätkii :))

Jatkaa vielä....

Eihän tuo edellinen suinkaa johdu siitä,että luova henkilö,vaan mun mielestä siitä,että luovalla hetkellä on niin sisällä siinä mitä tekee,ettei yksinkertaisesti edes muuta näe.mun kohdalla ainakin luova jakso vie niin kauas täältä....

Sinansä ei tartte olla mitenkään erityisen luovakaa kaaostaakseen ympäristönsä tai asiansa,kyllä se onnistuu kaikilta.Ja miksi ees pitäisi olla kamalan järjestelmällinen tai ertyis-siisti,ei se ole välttämätöntä.Sen sijaa elämässä on joitakin asioita,jotka on hoidettava välttyäkseen hankaluuksilta.

Niin, Steve Jobsillahan oli lukemani mukaan ilmeisesti Aspergerin syndrooma. Tähän ihmisryhmään kuuluvat pystyvät usein keskittymään äärimmäisen intensiivisesti tiettyihin heitä kiinnostaviin asioihin. He ovat usein myös kovia väittelemään ja aika ajoin melkoisen särmikkäitäkin ilmaisutavoissaan.Elämä voi olla myös aika dramaattista, jopa kaoottista.Osa aspergereistä saa paljon aikaan elämässään, osa suorastaan syrjäytyy. Osa heistä on hyvin järjestelmällisiä, ainakin valikoidusti, osa on melkein kaikessa hyvin epäjärjestelmällisiä "huithapeleita".

Monilla Aspergerihmisillä on lahjakkuutta ja luovuuttaa jollakin alalle, mutta oman toiminnan ohjaus on usein hyvin vaikeaa vähemmän kiinnostusta herättävissä asioissa kuten järjestyksen ylläpidossa kodissa. Siivous ei usein innosta ja se jää sitten tekemättä.Monilla lapsetkin jäävät vähälle huomiolle oman luovuuden palon ja kiinnostuksen kohteiden imiessä leijonanosan ajatuksista.

Aika monet erikoiset huithapelitaiteilijat ja kirjailijat ynnä tiedemiehet ovatkin juuri näitä Aspergereita.

Aspergernainen saattaa syventyä luoviin ideoihinsa ja töihinsä siinä määrin että kotiolot ovat aika kaoottiset. Aspergerit eivät jaksa panostaa tylsiin hommiin, vain kiinnostavat asiat saavat toimimaan, näin pelkistetysti sanottuna.Aspergerpiirteet ovat hyvin periytyviä ja tällöin seuraaviin sukupolviin vaikuttavat sekä geenit että kasvuympäristön booheemius. (Tosin osa aspergereista on neuroottisen siistejä.)

Aspergereillä on havaittu ongelmia mm aivojen serotoniiniaineenvaihdunnassa ja etuaivolohkojen peilisolujen toiminnassa. Ainakin puolet heistä kärsii usein unihäiriöistä ja/tai masennuksesta, mutta on toisaalta ajoittain ihan ylikierteellä. Kummankin äärimielialan ollessa vallalla on ymmärrettävästi vaikeaa keskittyä siivoamiseen ynnä muihin rutiinitylsyyksiin.

Tuntemani aspergerit ovat pyytäneet kavereiltaan siivousapu yms. Kun kaveri on mukana, hommat hoituvat yhdessä ja aspergeri ei tällöin pääse pujahtamaan lempijuttujensa pariin tai juuttumaan ajatustensa syövereihin.Aspergereilla on usein monia kykyjä, joilla hän voi puolestaan auttaa kavereitaan.Aspergerit ovat usein todellakin hyvin hajamielisiä.

Tuntemani naisaspergerit osaavat myös olla hyvin työnjohtajina ja neuvojina toisille , vaikka oman elämän hallinta ja oman toiminnan ohjaus on vaikeaa ja tökkii. Tämä paradoksaalinen piirre löytyy myös alan kirjallisuudesta.

Ps. Odottelen kiinnostuneena taannoin lupailemaasi kirjoitustasi naisaspergereista.

En ole mikään ääriesimerkki, mutta nuorempana kyllä olin paljon sotkuisempi. Nykyisin olen varsin siisti. Syitä on monia.

Jossain vaiheessa vain kyllästyin siihen että tavarat on hukassa. Musta alkoi myös tuntua siltä, että sekasotku ahdistaa enkä saa ajateltua kun ympärillä on liikaa sotkua. Huomasin että yleinen siisteys lisäsi kodin mukavuutta omalla kohdallani. Lisäksi piti päästä hieman omien asenteiden yli - olin aina ajatellut, että siistit ihmiset ovat tylsiä. Sitten kyseenalaistin tuon ajatuksen ja totesin, että siisteys ei muuttaisi persoonaani mitenkään. Sitten päätin tehdä asialle jotain.

Mitä sitten tein?
- yksi tärkeä asia on ollut karsia omaisuutta. Tämä on jatkuva prosessi. En säästä mitään turhaa, vaan kierrätän mahdollisuuksien mukaan, annan pois tai heitän roskiin. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompaa pitää järjestystä. Esim. tällä hetkellä keittiössäni on max. 10 tavaraa (KAIKKI lautaset, haarukat yms. mukaanlukien) joista voisin vielä luopua. Kaikki muu on sellaista jonka haluan omistaa. Vaatekaapin käyn läpi n. 2 krt vuodessa. Mulla on jatkuvasti komerossa "kierrätyskassi", jonne heitän sellaiset vaatteet, joista huomaan haluavani eroon. Kassi viedään kierrätykseen kun se tulee täyteen.

- järjestän/siivoan vähän joka päivä. En tosiaankaan imuroi päivittäin, mutta heittelen tavaroita paikoilleen ohimennessäni. Teen asioita yhtä aikaa, esim. kun lämmitän lapselle puuromaitoa mikrossa, siihen menee tasan minuutti. Sen aikana ehdin yleensä tyhjentää tiskikoneen melkein kokonaan.

- Tavaroille omat paikat. Tämä tarkoittaa erityisesti sellaisia tavaroita, joita tarvitaan koko ajan; avaimia, laturia, käsilaukkuja jne. Huomasin myös, että paikan valintaan kannattaa vähän keskittyä. Sen pitää olla luonteva ja käden ulottuvilla, muuten homma ei toimi. Sitten pitää vielä opetella laittamaan esine aina samaan paikkaan. Mutta se ei ole sen mystisempää kuin minkään muunkaan uuden asian opettelu.

- Rutiinit. En ole mikään himosiivoaja, mutta nautin siitä kun on siistiä. Jotta homma tulisi hoidettua, mulla on kerran viikossa siivousaika (pe aamu, ja tämä on erinäisistä syistä mulle paras aika), ja siivoan silloin kerralla vähän enemmän. Teen näin viikosta toiseen, koska se takaa sen, että tosiaankin siivoan. Ehkäpä sitten todellisuudessa olenkin vähän tylsä, mutta tarvitsen rutiineita saadakseni asiat rullaamaan. Toisaalta tuli juuri mieleen, että jos joku käy salilla joka viikko samaan aikaan, siinä ei ole mitään tylsää?

Sotkuisuuteen ja luovuuuteen taipuvaisimmat tuntemani ihmiset ovat usein olleet joko bipolaarisia, ADHD-tapauksia tai Aspergereitä.

Mikäli ongelma on kovin paha, voisi mennä neurologisiin tutkimuksiin. Ja mikäli saisi jommankumman viimeksi mainituista diagnooseista, olisi mahdollista saada niin sanottu ADHD- couch tai vastaava. Monilla ongelma on kuitenkin niin lievä, että itsekin pystyy hakemaan juuri vaikkapa läheisiltään apua kuten aiemmin jo mainittiinkin.

Monet pystyvät toimimaan paremmin toisten kotona kuin omassa kodissaan, joten tällöin voisi vaihtaa päittäin esim siivousapua. Tai, jos varoja on tarpeeksi kannattaisi harkita siivojan palkkaamista.

Esim " elokuvaohjaaja Steven Spielberg [42], taiteilija Miina Äkkijyrkkä[43][44], muusikko-kirjailija Juice Leskinen[45][46] ja itäsuomenkarjan kasvattaja Ilmari Majuri[47] ovat julkisesti kertoneet diagnosoidusta Aspergerin syndroomastaan." (Wikipedia)

As-syndrooman omaavilla ihmisillä ulkolukumuisti on hyvä, mutta työmuisti on usein keskivertoa huonompi. Tämä aiheuttaa jatkuvaa asioiden hajamielistä unohtelua. On kuitenkin havaittu, että erityiskiinnostuksen kohteisiin liittyvät asiat jäävät hyvin mieleen.

Olisikohan mitenkään mahdollista tehdä ennen tylsinä pitämistään asioista erikoiskiinnostuksen kohteitaan... monella tämä ratkaisisi paljon. :)

Itse luon mielikuvia perheestäni istumassa kauniissa, siistissä huoneessa herkkujen ja hauskan lautapelin ääressä ja saan uutta puhtia siivoukseen.

Kiitos kaunis kaikille kommenteista! Tota Asperger-kysymystä ollaan pyöritelty aiemminkin, mutta edelleenkin olen sitä mieltä ettei edes epätyypillisen Aspergerin tunnusmerkit toteudu mun kohdalla. Suoraan sanottuna olin jossain välissä unohtanut koko Naisasperger-jutun kirjoittamisen, pistetäänpäs taas työlistalle.

Steve Jobsista lukiessa mäkin ajattelin aspergeria, mutta muuten tosi yksityiskohtaisessa ja henkilöönmenevässä elämänkerrassa ei kertaakaan viitattu siihen, että kukaan olisi epäillyt miehellä Aspergerin syndroomaa. Toisaalta myös Steve Jobsin esikoistyttärellä oli paljon samoja piirteitä, joten kuka tietää olisiko siitä sitten ollut hänen kohdallaan kyse.

Olen nyt (taas) itse pyöritellyt tätä juttua eilen ja tänään mielessäni ja kokeillut päästä oikein kunnolla ongelman ytimeen.

No siis, olen ollut töissä toimistossa ja kaupassa, jossa on pitänyt pitää paikat kunnossa -- ja kyllä mä onnistun kotonakin pitämään paikat suhteellisen hyvässä kunnossa ihan puolison mielenterveyden takia.

Yksi pointti on se, että mua ei sotku häiritse kovinkaan helposti, mikä voisi johtua siitä että kasvoin oikeasti kaaoottisessa ja sekasotkuisessa kodissa. Eli tavallaan NYT kun ajattelen, niin huomaan usein vertaavaani tätä kotia äitini ja eräiden muiden tahojen koteihin tai huoneisiin ja ajattelen että "tää on tosi siisti siihen verrattuna".

Musta on ihan jees, että on siistiä, mutta en kyllä saa siististä kodista selvästikään samanlaisia kicksejä kuin monet tuttuni -- ja nyt kun fiilistelen, niin hullulla tavalla tajuan että siisti koti tuntuu jotenkin "vieraalta" -- samalla tavalla kuin lapsuudenkodissa oli aina erikoisfiilis sen päivän tai kaksi kun oli siivottu. Ja itse asiassa nyt tajuan että tohon siisteyteen liittyy aina jotenkin jäykkä ja muodollinen fiilis. Hmm...

Ja esim. jos nyt kuvittelen perheen istumassa kauniissa siistissä huoneessa herkkujen ja hauskan lautapelin ääressä... Mulle tulee heti jotenkin feikki tai muovinen tai epätodellinen olo. Mielenkiintoista!

Ehkäpä fiilistelen tätä asiaa vielä lisää -- kuulostaa näin äkkiseltään siltä, että ehkä mun tietty epäsiisteys liittyy jonkun "lapsiminän" kotoisuudentarpeeseen?

Ja itse asiassa tajuan nyt myös sen, että ajatus siivoamisesta herättää tietyn kapinafiiliksen. Puhuin asiasta pari kuukautta sitten siskon kanssa ja se muisteli myös, että lapsuudenkodissa siivoaminen oli aina ihan älytön spektaakkeli, jota edelsi usein kauhea draama.

Hmm... Luulen että näistä havainnoista voi avautua vastaus siihen, mistä oikeasti on kyse.

Toinen asia jota lykkään aina ihan viimeiseen asti on laskujen maksaminen. Tälläkin hetkellä mulla on tileillä ihan kivasti rahaa, mutta ajatus nettipankkiin menemisestä ja laskujen maksamisesta tuntuu jotenkin ylivoimaiselta. Toisaalta se liittyy siihen, että laskutietojen näppäileminen on tylsää, toisaalta siihen, etten tykkää luopua rahoistani. Luulen että tämäkin on perua lapsuudesta, jolloin raha oli oikeasti aika supertiukalla ja muistan itsekin jännittäneeni että miten meillä riittää rahat. Tähän saattaa liittyä sellainen hullu ilmiö, että mä unohdan mun tuloja. Ts. aina kun alan stressaantua rahasta, huomaan aliarvoivani mielessäni tulot ja yliarvoivani menot. kun kirjaan ylös tulot, tajuan niiden käytännössä aina olevan isommat kuin menojen. En tiedä liittyisikö sekin tuohon lapsuuden köyhyysfiilikseen niin, että kun siihen on tottunut, sen luo uudestaan omilla ajatuksilla.

Sen lisäksi mulla on kirjanpitoasiat levällään. Tähän on kyllä yksinkertainen syy: mulla on fiilis etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Taidankin ottaa aiheesta yhteyttä kirjanpitäjääni...

No yksi asia joka kyllä lisää jossain määrin kaaosta mun ympärillä on se, että kun vaivun ajatuksiini, teen paljon asioita automaattiohjauksella -- luulen että silloin jää kaapinovet juuri auki, koska huomio ei ole kaapin avaamisessa ja sulkemissa.

Sekin on totta että jos on jotain kiinnostavampaa tekemistä, alkaa mielellään lykätä niitä vähemmän kiinnostavia töitä -- kuten siivoaminen, tiskaus jne.

Hmm.. Nyt äkkiseltään tuli fiilis että ehkä yksi iso ongelma on se, etten mä tunne saavani mitään huikeaa emotionaalista palkkiota siististä kodista tai tyhjästä tiskipöydästä. Esim. jonkun nettikirjoituksen valmiiksi saaminen antaa mulle paljon hurjemmat kicksit.

Meillä tavaroiden karsiminen on kyllä auttanut huomattavasti. Ja rehellisyyden nimissä en ole vielä löytänyt muuton jälkeen kaikille täällä oleville tavaroille omaa paikkaa, mikä tietysti vaikuttaa siihen etteivät tavarat mene niin helposti paikoilleen. Tosin olen huomannut että joskus ihan vain laiskottaa niin, etten viitsi viedä tavaraa paikalleen, vaikka sille olisi oma paikka.

No joo, jatkan ihmettelyä.

Minusta täsmällisyys on jollain tasolla sisäänrakennettu ominaisuus. Kasvoin kaaosperheessä, mutta olin pienestä asti järjestelmällinen ja kärsin perheeni kaoottisuudesta ja kotimme sekamelskasta. Toisaalta teki hyvää elää ensimmäiset 18 vuotta elämästään perheessä, jonka elämäntavat ovat ihan erilaiset kuin omani.

Tyttäreni taas on huithapeli ja kasvanut siis pedanttiperheessä, jossa ovet pysyvät kiinni ja tavarat paikoillaan. Omassa kodissaan hänellä on puhasta, mutta epäjärjestystä sekä kaapin ovet auki.

Molemmat olemme luovia ihmisiä, joten luovuudella ja tällä asialla en näkisi olevan kovinkaan paljon tekemistä toistensa kanssa. Tyttäreni ei valinnut luovaa ammattia, vaikka edellytyksiä olisi ollut. Minä valitsin.

Ehkä ihmisillä on joskus tapana keksiä hienoja perusteluja piirteille, jotka heitä jossain määrin häiritsevät tai jotka hankaloittavat elämää. Esim. "olen tunneihminen", jos ei aina osaa käyttäytyä nätisti muita kohtaan tai "olen luova", jos ei aina ole yhtä järjestelmällinen kuin haluaisi tai "olen tarkka" (=ylpeällä äänellä), jos oma tiukkapipoisuus ja pikkuasioista nipottaminen joskus harmittaa. Tekee ehkä asiasta jotenkin hyväksyttävämmän, jos sitä voi perustella jollain. Tai sitten ymmärtää itsensä väärin, esim. kehuu olevansa puhelias, vaikka mykistyy täysin hiljaisten ihmisten seurassa ja tuntee olonsa vaivautuneeksi. Oikeasti puhelias ihminen ei reagoi vastapuoleen siten.

Mutta kuten sanoit uusimmassa postauksessasi, ihmisissä on monia puolia. Olen pääosin järjestelmällinen, mutta se ei tarkoita ettenkö joskus olisi myös joissain asioissa kaaottinen huithapeli ja päinvastoin. Joskus olen luova ja joskus taas pelkästään rutinoitunut. Joskus puhelias ja joskus hiljainen. Näin se menee.

Mä luulen että ole oikeilla jäljillä siinä, että järjestyksen pitämisessä helpottaa emotionaalinen mielihyvä - mulla kyse on juuri siitä. JÄrjestyksessä oleva kaappi tuottaa aivan valtavaa mielihyvää, siis ihan vaan sen katseleminen. Lisäksi mua jostain syystä ahdistaa suunnattomasti, jos en tiedä missä joku tavara on. Jos yhtäkkiä en löydä jotain, alan etsiä vimmatusti ja stressaan kunnes tavara löytyy - siitä huolimatta tarvitsenko sitä juuri nyt vai en. Pelkästään tieto siitä että jotain on hukassa saa mun perustilan häiriintymään. Joten yritän siis pitää tavarat ojennuksessa, jotta kaikki löytyy. Jostain syystä järjestäminen ja organisoiminen tyydyttää jotain kummaa tarvetta mun päässäni.