Evita

Punajuurikräkkerit

Tämän iltaisessa Suomen Top Chefissä oltiin totisen paikan edessä, sillä pudotustehtävänä oli kokata kasvisruokaa. Siis aapuuva!

Kokkikokelaiden naamat venähtivät juuresten edessä ja ohjelman aikana ehdittiin moneen kertaan hokea, kuinka vaikeaa kasvisruuan tekeminen on. - Eivätkä annokset suoraan sanoen kovin puhuttelevia olleetkaan.

Siinä suhteessa, että kasvisruoka on maailmalla jo vallitseva ruokatrendi, ovat suomalaisten ammattilaisten näkemykset kyllä aika eilispäivää. Varsinkin kun kasvikset ovat täynnä mahdollisuuksia: Makuja, värejä, muotoja, erilaisia rakenteita ja lukemattomia erilaisia valmistustapoja. No, tätä perspektiiviä vasten ei ole ihme, että kunnon vegesafkaa ei tahdo ravintoloista saada edelleenkään, - raw foodista puhumattakaan. Niin että tervetuloa vaan jatkossakin iltaa viettämään omaan keittiöön. 

Mutta uskon ja luotan siihen, että tilanne tulee vielä muuttumaan ja ehkä tulevaisuudessa kokin bravuuri onkin taidokkaasti valmistettu, ketä tahansa kulinaristia puhutteleva kasvisannos. Siinäpä haastetta.

Toisaalta me kaikki suomalaiset vegeruokabloggaajat voimme taputtaa itseämme (ja toisiamme) selkään. Kyllä tässä mennään ihan Top Chef -tasolla. Tai siis ehkä ylikin.. :)

Mutta sitten päivän reseptiin, joka on odotellut jo jonkin aikaa vuoroaan. Tällä kokkikolmosella kun uutta reseptiä pukkaa siihen tahtiin, ettei ennätä edes kaikkia oivalluksia kirjata ylös.

Punajuurikräkkerit ovat suosikkejani ja olen postannut jonkun reseptin aiemminkin. Mutta suosikkireseptitkin kehittyvät ja muuntuvat ajan kuluessa ja viime aikoina olen valmistanut punajuuresta tällaisia kepeitä pellavansiemenpohjaisia leipäsiä. Ne ovat tyylikäs pikkusuolainen vaikkapa juhlapöytään ja toimivat loistavasti myös alkupalana jonkin herkullisen dipin kanssa. Tai sitten niitä voi rouskutella ihan sellaisenaan suoraan purkista, kunnes... Hups, saakin taas tehdä uuden satsin!

Punajuuri-pizzakräkkerit

(iso annos)

• 5 dl kultaisia pellavansiemeniä
• 5 dl vettä
• 2,5 dl auringonkukansiemeniä
• 2,5 dl idätettyä (tai yön yli liotettua) tattaria
• 1 tl sipulijauhetta
• 1 varsisellerin varsi
• 1 rkl sitruunan mehua
• 1 tl laadukasta suolaa
• 1 valkosipulin kynsi puristettuna
• 2 punajuurta hienona raasteena
• 1 tl tamaria
• 1 tl oreganoa
• 1 tl basilikaa
• 1 tl timjamia

Idätä tattari tai liota yön yli, jolloin valuta vesi pois ja huuhdo. Liota auringonkukansiemenet yön yli, valuta vesi pois ja huuhdo. Laita pellavansiemenet suureen kulhoon ja sekoita joukkoon vesi. Anna seoksen turvota, mielellään yön yli. Siitä pitäisi tulla melko kiinteä massa.

Raasta punajuuret ja puristele raaste mahdollisimman kuivaksi joko käsin tai siivilää vasten. Sekoita pellavansiemeniin. Lisää myös tattarit ja auringonkukansiemenet sekä muut ainekset. Surauta muutaman kerran sauvasekoittimella siten, että osa taikinasta jauhautuu hienojakoisemmaksi massaksi, mutta osa aineksista säilyy kokonaisina. Näin saat koossa pysyvän koostumuksen, mutta taikina säilyy kuitenkin kevyenä ja ilmavana. Päälystä kuivurin levyt joko tarttumattomilla teflex-arkeilla tai leivinpaperilla. Muotoile taikinasta joko pyöreitä kräkkereitä (kuten kuvassa) tai yksi suuri levy, jonka paksuus on vajaa 1/2 cm. Kuivattele 40 asteessa n. 11/2 vrk tai kunnes kräkkerit ovat täysiin kuivia. Käännä kuivattelun puolivälissä, jolloin molemmat puolet pääsevät kuivahtamaan tasaisesti. Näiden kräkkereiden kuivatteluaika on sen verran pitkä, että en edes suosittele uunikuivatusta, mutta edullisellakin hyötykasvikuivurilla pääsee hyvin vauhtiin.

Tämä herkkupala sai päälysteeksi porkkanadippiä, tuoretta korianteria ja kurkkua. 

Ja lopuksi pieni mainospuffi. Perjantaina, eli ylihuomenna radiokanava kannattaa kääntää Yle Puheen taajuudelle. Siellä meikäläinen tarinoi ja kokkailee aamulähetyksessä raakaruokaa n. klo 7:30. Olin tänään studiossa toimittaja Anu Packalenin vieraana ja nyt vähän jännittää, millainen keitos siitä oikein syntyi. Mutta se kuullaan sitten perjantaina. Myöhemmin ohjelman voi kuunnella myös Yle Arenalta. 

Lempeän päivän reseptit

En yleensä harrasta ruokapäiväkirjoja tai niistä bloggaamista. Yksi syy on laiskuus: En jaksa, enkä ennätä dokumentoida kaikkia päivittäisiä aterioitani. Lisäksi epäilen, että normipäiväni smoothie - keitto - salaatti -menu ei olisi kovin inspiroiva (vaikka itse pidänkin siitä yli kaiken). 

Nyt teen kuitenkin poikkeuksen, mutta enemmänkin siksi, että eilinen päivä oli kokonaisuudessaan lempeää sielunruokaa, ihanaa kotoilua lumen hautaamassa kaupungissa. Lapset olivat yökylässä ja minulla oli vapaus olla olemassa vain itselleni. - No, vähän miehellekin kyllä :)

Harkitsin kyllä hetken kulttuurivajeen täyttämistä museo- ja kahvilakierroksella, mutta päätin käyttää aikani pysähtymiseen. Sillä huomasin, etten edes muistanut, koska kalenterissani olisi ollut tyhjä päivä. Niinpä tervehdin aamuhämärissä sakeaa lumipyryä ilolla. Tänään olisi hyvä päivä olla kotona.

Koska oli kiireetön sunnuntaiaamu, aloitin päiväni ihanalla enkelimeditaatiolla. Vähän hörhömpää osastoa kieltämättä, mutta pari päivää vaivannut migreenipäänsärky häipyi ja pää oli selkeä ja kirkas.

Aamiaisen jo tiedättekin :) Lisänä latte, soijamaidolla tällä kertaa, mantelimaitoa kun oli vain tiraus puuroon. Kahvi on nautinto, jonka suhteen olen tarkka. Joko laatutavaraa tai ei kaffetta ollenkaan. Olen herkkä kofeiinille, mutta pidän kahvin mausta ja siitä aistien terävöitymisestä ja lievästä euforiasta, jonka se saa aikaan. Yksi kuppi kuitenkin riittää ja loppupäivä menee yleensä yrttiteellä. Olen ollut pitkiä aikoja täysin ilmankin mitään kofeiinipitoista, mutta rehellisesti sanoen en ole huomannut oleellista eroa terveydentilassa tai muussa voinnissa. Joten ryystän mielelläni antioksidantit myös kahvin muodossa.

Nörtteilin aamupäivällä vähän aikaa yhden uuden projektini parissa, mutta sitten happi ja ulkoilma kutsuivat. Liikun joka päivä ja mieluiten ulkona, koska soluni rakastavat sitä. Tykkään välillä rankastakin treenistä, mutta tänään rauhallinen kävely lumisessa metsässä tuntui juuri sopivalta. Mies poti urheiluvammaa pohkeessana, ja jäi kotiin. Hyvä niin, sillä kävely on minulle myös ajatteluaikaa. Luonnossa liikkuminen on mielen puhdistamista parhaimmillaan ja välillä teen erityisen "detox-kävelyn", kun haluan selvitellä jotain tunnesolmua tai muuten vain vähentää kertynyttä energiakuormaa. 

Lounaaksi surautin muikean smoothien, joka on oikeastaan ainoa suolainen viherpirtelö, josta en saa tarpeekseni. Väri on hehkeä ja maku pirteän hapokas, sillä heitän yleensä sekaan luomulimen kuorineen päivineen. Myös inkamarjat ovat ihanan hapanimeliä. Niitäkin voisin popsia vaikka kuinka paljon.

Muikea smoothie

• 2,5 dl kuutioitua ananasta 
• 2 sellerinvartta 
• 1/2 avokadoa 
• 1 rkl hamppuproteiinia 
• 1/2 lime (kuorineen) 
• reilu kourallinen pinaattia 
• kourallinen inca-marjoja 
• n. 1 dl vettä 
• ripaus laatusuolaa 
• 1 tl spirulinajauhetta
• ( 2 tl kookosöljyä ) 

Ainekset blenderiin ja hurautetaan sileäksi smoothieksi.

Itse syön kookosöljyn vasta smoothien jälkeen, ihan sellaisenaan. Tämä siitä syystä, että smoohtie on todella hapan ja rasittaa hampaiden kiillettä (kuten valitettavasti moni muukin raw food -herkku, mutta tästä myöhemmiin). Yksi keino neutraloida happamuutta on antaa hampaille "kookosöljykylpy" eli makustella lusikallinen neitsytöljyä suoraan purkista. Jos tämä tuntuu ällöltä, myös suun huuhtelu vedellä aterian jälkeen auttaa jonkin verran. Hampaita ei kuitenkaan kannata pestä kuin aikaisintaan tunnin päästä hapokkaasta ruokailusta, sillä harjaaminen lisää kiillevaurioiden riskiä.

Iltapäivällä pidin läppärinkannen ja puhelimen tiukasti suljettuina ja vain oleilin. Miten ihmeellistä! Pyysin ja sain hartiahierontaa, otin laventelijalkakylvyn, jota olin suunnitellut jo naurettavan kauan ja luin naistenlehtiä, mm. uusinta Evitaa. Tsekkasin välillä, että lapsilla oli sujunut kaikki hyvin ja sukelsin uuteen kupilliseen herkullista suklaa-rooibosteetä. Uusi suosikkini ♥

Ilta-ateria oli malliesimerkki siitä, mikä on itselleni täydellinen ateria sekä makujen että ravintoaineiden puolesta. Pehmennettyä parsakaalisalaattia, linssejä ja höyrytettyä bataattia hampunsimenkastikkeessa. Varsinkin talvella lisään lautaselleni usein myös jotain kypsennettyä mutta pääosa kasviksista on raw food -style.

Kaalit, kuten ehkä tiedättekin ovat tämän hetkisten tietojen mukaan kärkisijoilla syöpää ehkäisevien ruoka-aineiden listalla. Samaan sarjaan kuuluvat myös sipulit ja linssit, jälkimmäisistä saa myös hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuitua ja  hyvälaatuista kasviproteiinia. Proteiinin ja hyvien rasvojen lähteenä hampunsiemenet ovat parasta sarjaa ja kastikkeeseen ujutetut hiivahiutaleet tuovat paitsi makua myös b-ryhmän vitamiineja. Bataatissa, kuten muissakin oransseissa juurikasveissa on mukavasti karotenoideja ja hyvälaatuisia hiilihydraatteja, joita ihminen tarvitseen, sanokoot karppaajat mitä tahansa. Bataatin kypsentäminen auttaa meitä hyödyntämään paremmin niiden sisältämiä ravinteita, tähän riittää kuitenkin jo minuutin höryttäminen, eli bataatti kannattaa nauttia al dente. 

Täydellinen salaatti:

• 1-2 parsakaalia ohueksi suikaloituna tai pieninä kukintoina
• 250 g ruusukaaleja ohuina viipaleina
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 1/2 sitruunan mehu
• 1 tl hunajaa

Hiero kaaliseosta käsin, kunnes se alkaa pehmetä ja tuntua kypsennetyltä. Lisää:

• 2 vartta kevätsipulia ohuina viipaleina
• 5 aurinkokuivattua tomaattia liotettuna ja silputtuna
• 1 paprika ohueksi suikaloituna (mielellään mandolinilla)
• 2,5 keitettyjä ja jäähdytettyjä ruskeita linssejä

Kastike

• 2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
• 1/2 sitruunan mehu + 1 rkl omenaviinietikkaa
• 1 dl vettä
• 1 dl hamppuöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tl hunajaa/agavesiirappia
• suolaa maun mukaan
• mustapippuria
• 1 rkl hiivahiutaleita

Surauta kastikkeen ainekset sekaisin sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Sekoita kastike kaalisalaattiin ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Höyrytä lisukkeeksi kuutioita bataattia tai talvikurpitsaa. Itse maustoin ne simppelisti laatusuolalla, mustapippurilla ja neitsytkookosöljyllä, jolloin elimistö pystyy premmin muuttamaan betakaroteenit A-vitamiiniksi.

Kuten kotoilupäivään kuuluu, leffateatterikin löytyi omasta olohuoneesta. Pari herkkupalloa viimeisteli setin. Ennen nukkumaanmenoa roikuin vielä hetken koneella ja kirjoitin eilisen postauksen. Iltarentoutus unen rajamailla ja sitten natinati! 

- Ai niin, koska tämä oli myös ruokapäiväkirja, edellisten lisäksi välipaloina ennen metsäkäppäilyä yksi bansku ja alkuillasta reilu kourallinen saksanpähkinöitä. 

Suloisen sunnuntain puuro

Suloinen sunnuntaiaamuni alkoi tänään pellavaisella marjapuurolla. Jos pidät ihan perinteisestä ruismarjapuurosta, niin tässä on sille raakaa vastinetta. Mutta ennen ohjetta pari sanaa pellavansiemenistä, joista nostalgisen makuinen puuro oli vatkattu.

Vaikka olen usein kirjoitellut ylistystä chia-siemenille, myös pellavansiemenet ovat vakkareitani eri muodoissaan. Ripottelen usein kokonaisia siemeniä smoothieen. Tuovat pientä suutuntumaa, sillä myös smoothiet kannattaa pureskella, mikä helpottaa ruuansulatusta ja ravintoaineiden imeytymistä. Pellavansiemenpohjaiset kräkkerit ovat myös suosikkejani ja jauhettuja siemeniä käytän sidosaineena sekä raaka- että kypsennetyissä leivonnaisissa.

Pellavansiementen terveysvaikutuksilla viitataan yleensä sekä kuituun että hyviin rasvahappoihin. Erityisen runsaasti pellavansiemenissä on alfalinoleenihappoa (yksi omega-3:sta), jolla on mm. tulehdusta estäviä ja sydämen terveyttä vahvistavia vaikutuksia. Alfalinoleenihapon on todettu imeytyvän erityisen hyvin jauhetuista pellavansiemenistä.

Se toinen terveellinen asia, eli pellavansiementen sisältämän vesiliukoinen kuitu mm. alentaa kolesterolia ja auttaa pitämään olon kylläisenä pidempään. Pellavansiementen säännöllisen käytön onkin todettu auttavan painonhallinassa ja tässä jälleen jauhetut ja kypsentämättömät siemenet ovat voittajia.

Jos et ole tottunut pellavansiemeniin, niiden lisääminen ruokavalioon saattaa aluksi aiheuttaa vatsan nipistyksiä ja ilmavaivoja. Se on harmitonta, mutta kiusallista. Vaivat menevät vähitellen ohi, mutta kannattaa silti lisäillä pellavia aluksi maltillisesti, vaikkapa teelusikka kerrallaan.

Tässä puurossa sen sijaan pellavansiemeniä on jo reilusti eli ihan aloittelijan puuro ei ehkä ole kyseessä. Jos vatsasi on kuitenkin jo tottunut runsaasti kuitua sisältäviin ruokiin, niin go for it! Maku on marjapuuroa parhaimmillaan.

Pellavamarjapuuro (1 annos)

Laita illalla likoamaan:

• 1,25 dl pellavansiemeniä
• 0,5 dl rusinoita
• 2 dl vettä

Aamulla siirrä tehosekoittimeen ja lisää:

• 2 dl puolukoita
• 1 dl mansikoita
• 5 tippaa steviaa tai 1 rkl hunajaa/agavesiirappia
• 1/2 tl luonnon vaniljaa

Koska lisäileen puuroihini ja smuuteihin aina vähän lisätehosteita, tämän aamun puurosta löytyi lisäksi:

• 1 rkl hamppuproteiinia
• 1 tl carob-jauhetta
• reilu 1 tl jauhettua ruusujuurta
• 1 tl nokkosjauhetta

Sitten vaan taas huristellaan blenderillä, kunnes puuro on samettisen sileää. Itse lurautin sekaan vähän mantelimaitoa ja nautiskelin rauhallisesta aamuhetkestä sunnuntaihesarin ja aamulatten seurasta. Luksusta.

Kun päivä alkoi hemmottelun merkeissä, eihän siitä voinut seurata kuin vielä parempaa. Huomenna kerron tarkemman reseptin suloiselle kotoilu-päivälle sekä aterioille, joiden jokainen suupala tekee keholle hyvää!

Rakkauspallot

Edellisessä postauksessa vilahti herkkupallosia, jotka valmistin aivan erityisille ihmisille. Oma perheeni sai tällä kertaa toimia koemaistajan roolissa (mikä ei kuulemma ollut paha sekään..). Sen sijaan näistä rakkauspalloista pääsee varsinaisesti nauttimaan joukko aivan mielettömiä tyyppejä, joihin olen tutustunut kuluneen vuoden aikana. Jos pelkkä resepti kiinnostaa, voit siirtyä suoraan postauksen loppuosaan. Jos taas haluat kuulla hieman henkilökohtaisia paljastuksia, voit jatkaa lukemista ;)

The story behind

Sen lisäksi että kokkaan ja rokkaan keittiössä puuhaan kaikenlaista muutakin, josta en kuitenkaan ole juuri kertonut tässä blogissa. Olen tarkoituksella keskittynyt ruokaan ja ravintoon liittyviin juttuihin, mutta nyt tuntuu, että haluan jakaa kanssanne hieman muutakin. Valmistun nimittäin tänään Life Coachiksi vuoden opiskelujen jälkeen ja herkkupallot ovat menossa päättäjäisjuhlaamme, jakamaan sitä iloa ja energiaa, jota olen saanut kokea opiskeluvuoteni aikana. 

Aloitin valmentajan opinnot jo ennen bloggaamista täällä Evitassa ja siirryttyäni tänne, huomasin että olinkin yllättäen samankaltaisessa seurassa. Tässä yksi syy, miksi päätin pitäytyä "vain" reseptiikassa ja pohdiskella elämänvalmennusjuttuja muualla. Sanna ja Katri ovat sittemmin siirtyneet muualle ja huomaan, että valmennuksen teemoja on alkanut putkahdella omiinkin kirjoituksiini. Joten on ehkä ihan reilua teitä lukijoita kohtaan hieman valottaa sitä, miltä pohjalta tarkastelen myös näitä ravintoon eli kehon hyvinvointiin liittyviä asioita.

Ihan uusi suunta ei valmennus minulle ole, sillä olen oikeastikin mielen ammattilainen ja koulutukseltani psykologi (no nytpä sekin tuli sanottua). Olen kuitenkin aina löytänyt itseni useammin keittiöstä tai luonnon ääreltä kuin nojatuolista. Olen myös aina ollut kiinnostunut ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, en pelkästään siitä, mitä tapahtuu korvien välissä.

Ja tässä kohtaa homma muuttuu mielenkiintoiseksi, sillä ryhdyttyäni raakailemaan ja ruokavalioni puhdistuessa olen itse kokenut, miten valtava vaikutus mielen alueelle on myös sillä, mitä pistä suuhuni. Ja kuten sanottua, en ole ainoa. Ilon ja energisyyden kasvusta olen maininnut usein. Samaan luetteloon voin lisätä myös muun älyllisen suorituskyvyn, kuten muistin ja tarkkaavaisuuden. Puhumattakaan siitä luovasta flow tilasta, jossa olen lähes jatkuvasti. Parasta on kuitenkin lisääntynyt kyky olla läsnä ja kuulla yhä selkeämmin, mitä sisäinen ääneni tai intuitioni minulle kertoo.

Tästä perspektiivistä onkin hämmästyttävää, miten vierasta maaperää ruokavalion ja mielen hyvinvoinnin suhde on perinteisen psykologian näkökulmasta. Eivätkä psykologit ole erityisemmin patistaneet ihmisiä liikkumaankaan. Niinpä oman henkisen detoxini tulos on ollut vaihtaa uraa ja siirtyä perinteisestä psykologin roolista kohti uuden ajan holistisempaa näkemystä ihmisen hyvinvoinnista ja sen tukemisesta. Osa sitä on jo pitkään ollut Keittiökameleontti ja nyt siis myös toiminta Life Coachina.

Keittiökameleontissa keskityn jatkossakin edelleen ruokaan, ravintoon ja iloiseen irrotteluun keittiössä. Tosin kuulen kyllä mielelläni, minkä tyyppisistä jutuista te lukijat olette kiinnostuneita. Valmennukseen, elämäniloon ja henkiseen kasvuun liittyviä juttuja kirjoittelen toiseen blogiini, joka on vielä hieman työn alla, mutta jonne olet jo tervetullut lueskelemaan.

Rakkaudella ♥

Outi

Rakkauspallot

(100 kpl pieniä tai 60 kpl suurempia)

• 1,25 dl kuivattuja (makeita) kirsikoita 
• 1,25 dl aprikooseja 
• 2,5 dl silputtuja taateleita 
• 1,25 dl vettä 

Silppua hedelmät pieniksi ja laita laakeaan mehevöitymään. 

Taikina: 

• 5 dl kuorittuja manteleita 
• 2,5 dl cashew-pähkinöitä (molemmat kuivana) 

Jauha mantelit ja pähkinät monitoimikoneella jauheeksi. Lisää: 

• 1,25 dl raastettua kaakaovoita (ei tarvitse sulattaa, kone lämpiää ja hoitaa sen puolestasi)
• 1/4 tl ruususuolaa 
• 1,25 dl lucuma-jauhetta

Käytä monitoimikonetta, kunnes seos alkaa muotoutua murumaiseksi taikinaksi ja pysyä hieman kasassa. Ei kuitenkaan sekoita yli, ettei seos muutu voiksi! Siirrä taikina isoon kulhoon odottamaan. Laita manteliseoksen tilalle liotetut hedelmät ja soseuta. Lisää: 

• 2,5 dl pakastekuivattuja mansikoita 
• 1 rkl lesitiinirakeita jauhettuna 
• 2 tl luonnon vaniljaa jauhettuna 
• 10 tippaa steviaa 
• (1 rkl punajuurimehua, väriksi)

Pyöräytä konetta sen verran, että saat tasaisen seoksen. Kaada joukkoon mantelitaikina ja aja koneella mahdollisimman tasaiseksi. Taikina on paksua, joten kone kuumenee herkästi!

Siirrä taikina takaisin suureen kulhoon ja lisää 

• 3 rkl kuorittuja manteleita, rouhittuna 
• 3 rkl mulperinmarjoja, rouhittuna. 

Sekoita käsin tasaiseksi ja tarkista maku.

Viimeistelin omat palloni vielä valkosuklaakuorrutuksella, johon tuli seuraavia aineksia suurinpiirtein nämä määrät:

• 100 g kaakaovoita raastettuna
• 2 rkl sulatettua kookosöljyä
• 2 rkl agavesiirappia
• 5 tippaa steviaa
• 0,5 dl lucuma-jauhetta
• 0,5 dl cashew-pähkinäjauhetta
• 1 tl jauhettua soijalesitiiniä

Sulata öljyt, vatkaa sekaan makeutus ja lopuksi jauheet. Anna seoksen jäähtyä sen verran, että se hieman paksunee. Sivele tai valuta pallosille. Voit myös dipata pallot kuorrutukseen. Toimi nopeasti, sillä jäähtyessään kuorrutus jähmettyy nopeasti.

Sydämellistä Ystävänpäivää!

Ystävänpäivä kaikkine sydämineen sai minut miettimään, miten voin olla oman sydämeni paras ystävä. Ja yllättäen vastaus ei ollutkaan hyvä ravinto.

Suuri osa lukijoistani on varmaankin ruuhkavuosiaan eläviä kolmi-nelikymppisiä naisia. (Korjatkaa, jos olen väärässä :) Naisia, joilla on Sydän paikallaan. Tämän sydämellisen päivän kunniaksi, ajattelin että vatsan ja makunystyröiden sijaan voisimme kuunnella hetken myös omaa sydäntämme. - Lyökö se tasatahtiin elämäsi rytmin kanssa? Vai joudutko usein kiihdyttämään tahtia ja asettamaan muiden tarpeet omiesi edelle? Mitä sinun Sydämesi oikeasti tarvitsee?

Sydänystävällinen elämä tuo ensimmäisenä mieleen oikean ravinnon ja liikunnan. Onkin totta, että runsaasti tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja, runsaasti kuitua, vähän suolaa ja vain kohtuudella (jos lainkaan) laadukkaita eläinkunnan tuotteita sisältävä, aidoista ruoka-aineista koostuva ruoka hellii myös sydäntä. Samoin säännöllinen aerobinen liikunta ja yleisesti fyysisesti aktiivinen elämäntapa. Mutta sydän kaipaa muutakin. 

Viime aikoina on raportoitu yhä enemmän tutkimuksia siitä, kuinka positiivinen ja myönteinen elämänasenne tukee myös sydämen terveyttä. Toisin sanoen, vihamielisyys ennustaa sydän- ja verisuonitautiriskejä. Vihamielisyyden mittareina on on käytetty mm. kyynistä, epäluuloista ja vihaista reagointia elämäntapahtumiin. Mutta tämänhän me kaikki jo oikeastaan tiesimmekin. Eikä ihme, että positiivisen ajattelun oppaita tulvii markkinoille.

Kiinnostavaa asiaa koskevissa tutkimuksissa on mielestäni se, että vihamielisyyttä saattaa ympäristötekijöiden lisäksi selittää myös yksilön geeniperimä. Eli jotain, johon emme me tai meitä hoivanneet ihmiset ole voineet suoranaisesti vaikuttaa. Jos siis koet huonoa omatuntoa siitä, että kaikista self-help -oppaista ja onnellisus-hypetyksestä huolimatta et ole kyennyt muuttamaan selkäytimestä tulevaa reagointitapaasi, on aika vapauttaa itsesi tästä syyllisyydestä. Voi nimittäin olla, että jo geeniesi vuoksi olet tavallista herkempi kokemaan vihamielisiä tunteita. Ja ilmeisesti meidän naisten sydämet ovat erityisen herkkiä myös sairastumaan tästä syystä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että myönteisen psykologian oppaat tulisi heittää nurkkaan ja vajota surkeuteen.  Sillä yhä useammat tutkimukset myös osoittavat, että omilla ajatuksilla ja tekemisillä on väliä. Vaikka kaikki ei tapahtuisikaan oppikirjojen mukaan. Voit valita itse, millaisena haluat itsesi nähdä. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta hyväksymällä itsesi sellaisena kuin on, myös ne mustat puolet.

Tässä kohtaa alussa mainitsemani liikunta ja ravinto astuvat taas peliin, sillä ne ovat ensimmäinen konkreettinen askel, jolla voit kohentaa myös mielen hyvinvointiasi. - Ilman sen suurempaa tavoitetta valaistumisesta ;) Ja sen askelen voit ottaa jo tänään.

Viime aikoina on kertynyt runsaasti tieteellistäkin näyttöä myös siitä, että säännöllinen liikunta kohentaa mielenterveyttä vähintään yhtä hyvin kuin lääkkeet. Tosin tässäkin kohtaa on syytä aidosti pysähtyä kuuntelemaan, mikä on juuri sinulle oikea tapa liikkua. Motivoivia esimerkkejä löytyy täältä Evitan blogeistakin, esim. miten sovittaa aktiivinen liikunta ja lapsiperhe-elämä (Endorfiinikoukussa) tai miten löytää se laji, jota Liikunnanvihaajakin voi rakastaa. 

Oikean ravinnon ja positiivisuuden yhteyksiä on tutkittu vähemmän, mutta en voi olla silti mainitsematta omia ja monien muiden kokemuksia siitä, että tuore, raakapitoinen, ravintotiheä ruoka on lisännyt iloa ja energiaa elämään aivan ennenkokemattomalla tavalla. Tiedän myös monia, jotka ovat jääneet onnellisesti koukkuun aamupirtelöön tai vihersmoothieen, jopa hifistelyyn saakka. Tosin pahempiakin addiktioita kai voisi olla :)

Edellä mainittujen rinnalle haluan nostaa levon, rentoutumisen ja aktiivisen itsensä kuuntelun. Tuskin kukaan meistä on valinnut ryhtyvänsä aikuisena stressaantuneeksi monisuorittajaksi. Elämä on kuitenkin kasannut ympärillemme asioita, jotka pitävät meidät kiireisinä ja joista ehkä itsekin pidämme kiinni. (Enkä itse todellakaan ole tässä suhteessa poikkeus!) Ajan ottaminen itselle on vähintäin se toinen askel kohti mielenrauhaa ja onnellisuutta, joka on sydänystävällisen elämän perusta. Kenties se edellyttää irti päästämistä ja luopumista jostain. Kenties poisopettelua vanhasta ja tilan tekemistä uudelle. Mutta mitä sinun sydämesi sanoo? Mistä se haluais päästää irti juuri nyt?

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä Ystävänpäivää nyt, huomenna ja aina!

Supernopeat yrittipyörykät

Pikapostaus ex-tempore illallispyöryköistä ja vähän törky kuva, joka ei tee oikeutta palluroiden herkulliselle maulle (vain ruoka-paparrazzi ehti paikalle tällä kertaa ;).

Tarkoitukseni oli nopeasti pyöräyttää jääkaapin jämistä tankattavaa myöhäiselle ilta-aterialle. Mutta saimmekin niin käsittämättömän maukkaan aterian, että pakko jakaa heti paras, eli pyörykkäresepti, ja säilöä ohje tänne reseptikansioon, että voin tehdä herkkupalleroita pian uudelleen!

Jääkaappiin oli viikon mittaan kertynyt erilaisia tuoreita yrttejä, jotka lähenivät parasta ennen päiväystä. Käytän pähkinäpyöryköissä yleensä keventäjänä juuresraasteita, mutta tuumasin, että kaipa noita vihreitäkin voi hyödyntää vähän samaan tapaan. Onneksi, sillä yrttien ja manteleiden kombo osoittautui todella toimivaksi.

Käytin taikinapohjaan esiliotettuja ja kuivattuja manteleita jauhettuna, sekä valmista mantelivoita, joka on kätevä hätävara jääkaapissa erilaisia kastikkeita, palleroita ja pikamantelimaitoa varten. - Hätätilassa voit luultavasti pyöräyttää pallerot suoraan "pussimanteleistakin", jopa ilman mantelivoita, jos jauhat manteleista osan niin hienoksi, että niistä tulee voimaista. Tämä edellyttää kuitenkin vähän pidempää monitoimikoneen tai blenderin huudatusta. - 

Näiden pyöryköiden valmistamiseen meni kuitenkin vain vajaat 15 min, tuumaustauko mukaan lukien.  Juurikaan nopeammin tuskin olisi saanut edes pakastepizzaa lataistua lautaselle.  Ja nämä täynnä hyvää energiaa ja makua olevat yrttipallerot olivat valmiita tismalleen silloin, kun olin saanut sopivan kokoiset suupalat pyöräyteltyä. Parasta pikaruokaa!