Julkaistu: 22.11.2011 | 23:15 | Outi Rinne

On tapahtunut jotain ennenkuulumatonta, sillä poden flunssaa. Tässä ajankohtaisin kattaus parin päivän ajalta.
Siirryttyäsi raakaruokaan flunssat ovat historiaa?
Raw Foodistihan on terveyden perikuva, joka ei koskaan sairasta ja on saanut sanoa muita vaivaaville lenssuille hyvästit. - Väite, joka on jossain määrin pitänytkin paikkansa siitä asti, kun pari vuotta sitten lisäsin raakaruuan määrää aterioillani päätyen joksikin, jota kutsutaan High Raw (yli 75% ruuasta kypsentämätöntä).
No, nyt on sitten tämäkin myytti murrettu. Perhettämme kolmisen viikkoa koetellut raju keuhko-oireinen kuumetauti kellisti lopulta minutkin petiin ja voi pojat, en ole tuntenut itseäni näin kipeäksi aikoihin!
Auttavatko luonnonmukaiset hoitokeinot flunssaan?
Olen testaillut luonnonmukaisia flunssanhoitokeinoja. Litkinyt litratolkulla vastustuskykyä buustaavaa pakuriteetä, jolla joku kertoi parantuneensa päivässä. Minä en, mutta nyt jo pelkkä pakurin hajukin ällötää. Olen tiputellut echinaforcea ja turvautunut myös carmolistippoihin, vaikka oikestaan tiedän, että niistä on lähinnä psykologista apua. Mutta jos jokin asia lisää tunnetta siitä, että tauti on jotenkin hallinnassani ja kohottaa mielialaani, käytän sitä ilo mielin. Koska jotkut väittävät, että flunssa on kehon puhdistusreaktio, olen yrittänyt myös olla rasittamatta kehoani turhalla syömisellä. Sillä seurauksella, että oloni on muuttunut entistä heikommaksi ja kipeämmäksi. Jostain kumman syystä ruokahaluni on tallella ja jos kuuntelen kehoani se tuntuu vaativan ravintoa mutta tähän palaan myöhemmin.
Flunssan henkinen merkitys?
Olen myös pohdiskellut, mitkä kehitystä jarruttavat negatiiviset uskomukset mahtavatkaan olla tämän taudin takana ja tuntenut syyllisyyttä, koska niitähän varmasti löytyy, tai sitten en ole vain yrittänyt olla tarpeeksi positiivinen. Tai kenties salaa kuiskailin universumille, että parasta olisi nyt saada vähän levätä, vaikka juuri tälle viikolle ajoittui poikkeuksellisen tärkeitä menoja, joiden missaaminen harmittaa enemmän kuin jäseniä pistelevä kipu.
Paras apu ovat kuitenkin toistaiseksi olleet villasukat ja korviin asti vedetty välly sekä luovuttaminen. Myönnän, että viime viikot ovat olleet hektisiä, enkä ole kuunnellut tai kyennyt kuuntelemaan kehoni viestejä tai järjenkään ääntä ottaa iisisti. Katri kirjoitti muutama postaus sitten osuvasti sielun flunssasta ja sitä saa potea yhtälailla myös fyysisessä flunssassa. Kaikki näyttää hiukan mustalta ja pieni epätoivo tykyttää takaraivossa, päättyykö tämä koskaan, vaikka tiedän taudin menevän ohi jossain vaiheessa. Keho kaipaa lepoa ja armeliaisuutta. Sängynpohjalla on lupa olla suloisen melankolinen.
Seuraan jännityksellä, miten raw foodistin käy, kestääkö tauti kuten muulla perheellä, tolkuttoman pitkään.
Tänään sain esimakua Vartiosaaren ihanista maisemista, jossa viikon kuluttua järjestämme Adelan kanssa kaksi villivihannesretkeä.
Kuinka moni sai äitienpäivälahjaksi tiskirätin?
Minä!
Enkä ihan mitä tahansa riepua, vaan itse käsin maalatun aarteen.
Niin ja joskus sitä voi
Niin ja joskus sitä voi sairastua ihan vain siksi että on ihminen... ;-D Pikaista paranemista!
Oi kurjaa! Pikaista
Oi kurjaa! Pikaista paranemista ja paljon paljon lepoa!
Kirjoita uusi kommentti