.. toimimaan kotkankynsiensä kanssa. Kyllä, raaka yleistys, deal with it.
Minulla on aina ihan lyhykäiset kynnet, koska en jaksa tihrustaa kentän reunalla kuinka, yhyy, kynsi katkesi. Niin peri(avuttoman)naiselliselta kuin kynnen katkeaminen kuulostaakin, tosielämässä se sattuu enemmän kuin Ruhorannan lanaan sut lattiasta läpi -kokovartalotaklaus. Ja se sattuu pitkään! Lisäksi olisi erittäin potentiaalista, että tökkäisin korpinkynsillä itseäni silmään, jos jollain ihmeen kaupalla onnistuisin olemaan ensin katkomatta niitä. Kukaan ei ole niin tapaturma-altis kuin minä. Veikkaan, että jos omalla työterveysasemallani naureskellaan vakkaripotilaiden toilailuille, niin potilas Tapojärvi on siellä listan kärkipäässä. ”Tällä kertaa se yritti pelastaa karvamatoa autotieltä ja jäi polkupyörän alle”. True story vuodelta -88.
No nyt sitten, kun Ameriikan reissu on käsillä, ja tiedän, että en enää mene derbytreeneihin sitä ennen, uskalsin kokeilla vähän lisämuovia. Lapiomuovikynnet ovat niin ihanan white trash, että ajattelin virittäytyä jenkkitunnelmaan jo etukäteen. Valitsin ihan lyhyet seppäläkynnet, välttääkseni Saksikäsi Edwardismia, ja eikun liimaamaan.
Maltillisen lyhyet blingit WT-kynnet onnistuivat hyvin, ja pari tuntia oli ihan kivaa, kunnes. Kunnes aloin kiskomaan juoksutrikoita ylleni. WTF….! Vaikka miten päin yritin kiskoa kynsiä varoen trikoita ylös (ne ovat t i u k a t, että pysyy ihminen hyllymättä lenkin ajan), puhisin ja yritin kiemurrella makkarankuoriini myös old school style sängyllä selällään, niin ei. Ei niin ei. Puolen tunnin päästä luovutin, ja puin pieruverkkarit ylle. Treeni tuli hoidettua siinä trikoiden kanssa vääntäessä. Eli saanko kysyä miten viimeisen päälle barbiepimpatut fitnessihmiset suoriutuvat tästä tehtävästä? Miten KUKAAN jatkokynsinen selviytyy tästä tehtävästä?
Mutta vaikka edellinen osio oli melkolailla fail, kynsistä löytyi jotain plussaakin, se meni suunnilleen näin:
Nyt kun olen jotenkuten selvinnyt viikonlopusta, puretaan vähän mitä tapahtui. Tampereen B-joukkue, Howlin` Rolls, matkasi kohtaamaan P-Town Brawlersit jo toista kertaa, edellisestä scrimmagesta on aikaa vasta pari kuukautta. Me lähdimme ilman muuta voittamaan, mutta tällä kertaa sekä Porvoo että rankkuboxi voitti meidät 281-162. Mutta ei se mitään, vastustaja oli niin älyttömän kova että häviö ei kirvellyt liikaa. Ja jatkoilla oli kuulemma sovittu, että kolmas matsi ratkaisee todellisen voittajan, eli nyt sit meidän pikkuhoroilla alkaa todellinen bootcamp-luokan treenaus hah.
Tampere pelasi muuten hienosti, mutta boxiaikaa oli yksinkertaisesti liikaa. Meidän B-tiimi on kehittynyt ekasta pelistään ihan huimasti, olen niin ylpeä! Peliälyhän kehittyy vain pelaamalla, joten toivokaamme jatkossa paljon peliaikaa. Meillä on kovat jammerit ja fiksut blokkerit, joiden vain pitää hitsautua entistä enemmän yhteen. Mutta kuten sanottu, vasta muodostetun joukkueen hitsaaminen vie aikaa, ja se hitsaus alkaa än-yy-tee-NYT!
Pelin häviöstä huolimatta me ehdottomasti voitettiin viimeinen jami, kun Porvoon jammeri joutui boxiin ja meidän sokerina pohjalla jammerin pestiä kokeillut ihana Dumbho veteli näyttävästi muutaman kymmenen pistettä Tampereen tilille juuri ennen pelin päätösvihellystä.
Sanokaa mun sanoneen, että Porvoosta ponnistaa niin tiukka joukkue, että ei mene kauaa kun Brawlers pelaa Suomen parhaiden joukossa. MVP-palkinnon meiltä saanut Super Maria on ihan käsittämätön jammeri, kuin myös Porvoon muut jammerit.
Ja kuten Kesäklassikossa lauantaina todettiin, hienolla jammerityöskentelyllä voitetaan matseja. Suht eeppinen HRD-KRR ottelu päätyi KRR:n voittoon, vaikka veikkaan että enemmistö katsojista olisi ehkä laittanut rahansa ennen peliä toisin. En mene vannomaan, mutta tämä saattoi olla ensimmäinen kerta kun suomalainen joukkue on voittanut HRD:n A-tiimin. Paljon onnea Kallio! Oma mielipide katsojana oli se, että vaikka Kallion blokkeritkin pelasivat mielettömän taitavasti (ihanaa katsoa kun pelataan loppuun asti eikä luovuteta senttiäkään), jammerityöskentely oli kuitenkin tiukan tasaisen matsin ratkaiseva tekijä.
Porvoon torilla lähdössä Kesäklassikkoa kohti. Rambohuivi pakollinen, auringonpistos ei ole ystävä.
Kiitos paljon armaat Ulvovat Rullat ja kiitos Porvoo, meillä oli niin hauskaa! Mutta kuka voitti jatkot? Minä raahauduin hotellille joskus kolmen maissa, eli siinä vaiheessa kun muut touhusivat jatkojen jatkoja. Vanha eijjjaksa.
Hot Town, Jammer In the City -boutin yhteenveto:
P-Town Brawlers vs. Tampere Howlin` Rolls 281-162
Kunniakirjat Porvoo:
MVP: Super Maria
Best Jammer: Shorty H
Best Blocker: CAPS BLOCK
Kunniakirjat Tampere:
MVP: CH
Best Jammer: Tuho Isa
Best Blocker: DumbHo
Minä otan huomenna nokan kohti Porvoota, kun meidän pikkuiset Howlin` Rollsit pelaavan boutin Porvoon P-Town Brawlersia vastaan. Meidän B-tiimillä on ihan erityinen rakkaussuhde porvoolaisiin, koska pelasimme ensimmäisen pelimme ikinä juuri tätä joukkuetta vastaan. Ja hävittiin, mutta oli mielettömän kivaa siitä huolimatta. Tätä huomista peliä voidaan kutsua myös revanssiksi. Mitä se on. Eli siis nyt sit Porvoo, rullat ulvomaan! Minä olen bench eli valmentaja, ja jännitän luonnollisesti kaikkein eniten.
Harmi kyllä tämä on suljettu tapahtuma eli katsomoon ei pääse, mutta jatkobileisiin kyllä! FB-eventin mukaan meidän jatkokekkerit on Player nimisessä baarissa, joten bailabailandos sitten vaan huomenna, on muuten eka kerta kun Porvoon yöhön astelen.
Lisää ilouutisia porvoolaisille, teillä on tulevana maanantaina 17.6. open skate -tapahtuma, missä pääsee testaamaan luistimia ja tsekkaamaan olisko tässä maailman paras laji juuri sinulle. Rohkeasti vaan paikalle, Brawlersit ovat aivan ihania tyyppejä ja siellä on muhimassa niin kova joukkue huh! Tapahtumapaikka on Kokonhalli, ja aika 19-21:00. Muut lisätiedot: KLIK!
No sitten viimeinen asia, näitäpä tänään riittää. Lauantaina on luvassa Helsingissä Väinämöisen kaukalossa Töölössä jotain niin eeppistä, että Tampereen tylleröt eli me matkaamme Porvoosta päivällä suoraan pääkallopaikalle. Nimittäin Kesäklassikko. Tänä vuonna kesäklassikossa on teemana SM-cup, ja vastakkain ovat Turku ja Lahti, ja Helsinki Roller Derby ja Kallio Rolling Rainbow. Tuohon Helsingin omien joukkeiden väliseen mittelyyn saattaapi olla ladattuna pienoista jännitystä (ihan vähän vaan), eli en jättäisi sitä väliin mistään hinnasta.
Kesäklassikko on ilmainen, jos se voidaan pitää ulkona Väinämöisen kentällä, mutta jos sade ajaa pelit Helsingin urheilutalolle, sisäänpääsy on vitosen. Olispa siistiä jos tämä pelattaisi ulkona, koska niissä peleissä on tunnelmaa. Seuraa tiedotuksia tapahtumasivulla KLIK!
Tämä viikonloppu sisältää melko paljon derbyä, ei varsinaisesti huono asia. Tosin itsehän en luistimia ole jalkaani laittamassa, mutta fiiliksessä mukana enivei. Enkä voisi laittaakaan, arvatkaa kuka reväytti reitensä. Jep, minä.
Eipä tässä, kiitos resepteistä, testailut käyntiin. Tänään valitsin ekan kommentoijan eli Petran viherpirtelöreseptin ja tein sen perusteella kauppalistan.
”Jos uskallat, kokeile kiivinmakuista pirtelöä. Siihen tulee yksi kuorittu sitruuna, yksi banaani ja yksi hapan omena, sekä yksi kypsä avokado, sopivasti (kourallinen?) auringonkukansiemeniä ja pinaattia maun mukaan. Lisäksi vielä vähän vettä ja tehosekoittimella niin sileäksi kuin mahdollista. Juodaan pillillä. Jos jäähdytät ainekset jääkaapissa, se vähentää salaattimaisuutta vielä entisestään. Resepti on moniin muihin pirtelöihin verrattuna aika tuhti, mutta setistä riittää kahteen kertaan tai yhdeksi kunnon ateriaksi. Jos kokeilet, kerro mitä tykkäsit :)”
Ja minähän kerron.
Silppusin blenderiin pinaattia, puolikkaan omenan, yhden avocadon, yhden banaanin ja puristin puolikkaan sitruunan mehut perään + vettä ja sitten menoks surrrurrr. Auringonkukan siemeniä ei ollut, mutta mukaan hulahti vahingossa pari sitruunan siementä kyllä, kai nekin lasketaan.
Todiste siitä, että inhokkipinaattia oikeasti on pohjalla:
Yyyyy kakkosvaiheessa alkoi epäilyttää, inhan näköinen vihreä massa se siellä odotti juojaansa. Tämä ällötysreaktio on kyllä todellakin ihan vain minun päässäni, joku henkinen lukko iskee jarrut pohjaan kun tarjolla on kylmää vihreää mosk… pirtelöä.
Mutta kun laitoin silmät kiinni ja totesin että pohjanmaan kautta, niin sehän oli hitsi vieköön oikeasti ihan jees! Kirpeä ja raikas, ja samalla täyttävä. Eikä pinaatti maistunut läpi yhtään. Jee! Tästähän saattaa jopa tulla jotain. Erityisen hienoa olisi löytää joku ei-banaania-sisältävä herkullinen resepti, mutta epäilen että sitä saan kyllä etsiä todella kauan. Mutta katotaan, seuraavalla kerralla joku muu teidän resepteistä kokeiluun, kiitosta vaan niistä.
Minulla on ongelma. Todennäköisesti tämä on vain pääni sisällä, mutta se estää todella tehokkaasti vihreiden pirtelöiden juomisen. Ravintoterapeutti katsoi läpi viikon ruokalistaani ja totesi että siihen pitäisi ehdottomasti lisätä vihreää. Tarkoittaen jotain yököttävää salaattimurskapirtelöä purps… Salaatti sellaisenaan menee ilman muuta, I love it, mutta soseutettuna, ei saakeli… en voi sietää kylmiä alkukeittojakaan, ne ovat kerta kaikkiaan epäilyttäviä. Kylmä kurkkukeitto, hrrrrh. On ihan luonnotonta juoda vihreää asiaa, siinä lasissa kuuluu olla vaaleanpunaista tai sinertävää.
Minulle tulee ikuisesti näistä vihreistä pirtelöistä mieleen eräs Sinkkuelämää -sarjan vanha jakso, missä Samantha oli ihastunut uuden terveysravintolan tarjoilijaan Smithiin ja pakotti itsensä syömään ilta toisensa perään kyseisen raflan ”upeita herkkuja”. That`s me, paitsi että yritän tehdä vaikutuksen urheudellani lähinnä itseeni.
Kysymys kuuluu, juotteko te näitä ah niin terveellisiä juomia vai salaatti salaattina? Ja jos juotte, mikä on resepti?
