No niin, sotamaalaus nassuun, kaikkein kliseisimmät victory-sormet peliin ja päälle vielä ah niin artsut kehykset ja voilà, tämän hetken fiilis:
Ihanaa Tampere, ihanaa!
Tänään Tampere Areenalla aukeaa ovet 13:45, ja geimit aloitetaan klo 14:15 Oulu vs. Jyväskylä, ja sitten heti perään 16:15 meidän ja Göteborgin peli. Ei varmaan tarvi erikseen edes korostaa kuin paljon jänskättää! Mutta mikä ihana fiilis että tänään saa pelata terveempänä kuin Lahdessa, missä meni koko peli ihan sumussa keuhkopöpön takia. Edelleen yskä on seuralaisena (saanko kysyä että miten tämä tauti voi kestää näin kauan!!!) mutta ainakin pää toimii muuten. Tänään ehkä pystyy johonkin järkevämpään kentällä kuin viimeksi.
Kai ymmärrätte, rakkaat tamperelaiset, että olette suorastaan velvoitettuja tulemaan kannustamaan meitä lauantaina Tampere Areenalle. Göteborgista tulee vastaan pirun kova joukkue, ja me kaipaamme kaiken cheerleadingin yleisöstä mitä vaan ikinä mahdollista! Pompomit ovat oikein toivottuja!
Ovet aukeaa 13:45, 10 euron lipulla (käteinen only) saa kaksi matsia ihasteltavakseen. Ekassa pelissä Jyväskylä Rollin` Ragdolls vs. Oulun Shitty City Rollers ja toisessa pelissä sitten me eli horot eli Tampere Rollin` Hos ja Göteborgin Dock City Rollers. Fun-fun-tuplafun!
Facebook-tapahtuma täältä KLIK ja Tampere Roller Derbyn sivuilta juttua täältä KLIK!
Jatkot Gloriassa, let`s lauletaan karaookkea! Tai let`s not, jos minusta kyse, mutta kuitenkin.
Ps. myynnissä on myös liigojen fänikamaa, eli käteistä kannattaa varata vähän extraa. Esimerkiksi meidän superhienoja kesätoppeja 12e kipale. Jep, tuo humalaisen näköinen nainen kuvissa olen minä. Keuhkotauti ei ole ystävä.
Itseasiassa tätä postausta kirjoittaessa alkoi vasta oikein todenteolla kauhistuttamaan, jännitys iski takavasemmalta oikealla koukulla suoraan mahaan. Elämä olisi niin paljon helpompaa ilman jännittämistä!!!!
On yksi juttu mitä en naisten vartaloita koskevissa keskusteluissa ymmärrä. Miksi ihmeessä joku ottaa aina nokkiinsa TOISEN ihmisen vartaloihanteesta, tai vielä hauskempaa, toisen ihmisen vartalosta. Koskaan ei ole hyvä, oli uimapukumalli sitten lihava tai laiha, tai normaalipainoinen, aina on joku kenen mielestä nyt jotain vartalotyyppiä sorsitaan. Newsflash, teidän kuuluu tuijottaa sitä uikkaria, ei sen mallin takamusta.
Viimeksi kävin polttamassa päreeni tämän aiheen tiimoilta lukiessani Eevan kommenttiboxia. Eeva oli tuonut esiin ilahtumisensa H&M:n uikkarimallin photaroimattomasta ihosta, kuinka kerrankin mallikuva ei ole vahanukkemainen epäihminen, mutta kommenttiboxissa juttu lähti tutuille raiteille mielensäpahoittamisen maailmaan. Olen Eevan kanssa ihan samaa mieltä kivoista kuvista, mutta en suinkaan löllöihon ihanuuden vuoksi, vaan koska ne vahanukkemaisiksi photaroidut mallit ovat ristuksen pelottavan näköisiä. Ne ovat vähän kuin ihmisiä, mutta eivät kuitenkaan. Löllöiho ja iho ylipäänsä on inhimillistä, se vähän niinkuin kuuluu asiaan tai muuten kuvassa on jotain perustavanlaatuisesti vinksallaan. Photaroitu iho on vastaavalla tavalla hiuksia nostattavan karmivaa kuin ne japsityttöjen kuolleen näköisenä tuijottavat siniset piilarit, joilla käyttäjä näyttää ihan elävältä posliininukelta. Child’s Play, anyone? Ja tähän samaan kategoriaan kuuluu ihohuokosten ja löllöjen poisto kuvankäsittelyssä hrrrrh.
Näitä juupas eipäs tosinaisella on oltava sitä tätä ja tota keskusteluja lukiessa tulee väkisin mieleen (sen lisäksi että miksi luen tätä) että olenko maailman ainoa nainen joka ei tuijottele mallien mahamakkaroita tai makkaroiden puutetta, vaan tuijotan sitä vaatetta. Minua ei kiinnosta muiden tyyppien kropat, niiden täydellisyydet tai virheet kissan vertaa, minulle on ihan sama miltä uikkarimalli näyttää. Uikkarin lopullisen sopivuudenkin voi tietää vain testaamalla sitä itselleen. Alan olla jotenkin kurkkuani myöten täynnä tätä miltä oikea nainen näyttää -kinastel… anteeksi, -keskustelua. Oikea nainen näyttää miltä itse haluaa, perhana sentään.
Minua ei liikuta suuntaan tai toiseen yllä näkyvän H&M:n uimapukumallin vartalo (paitsi sivujuonteena että nainen näyttää elävältä, mikä on hienoa), mutta sen sijaan nuo simmarihousut näyttävät kivalta, kerrankin jotain mikä voisi pysyä päällä kun hyppää uima-altaaseen pommilla. Yläosa taas on ihan kamala, voin kuvitella mitkä hartiasäryt tuosta saa jos on vähänkään rintavampi.
Summasummarum, miksi me käytämme niin paljon aikaa ihmettelemällä muiden ihmisten senttejä, emmekö voisi sen sijaan keskittyä olennaiseen eli mainoksen esiteltävään tuotteeseen? Se ei ole henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan, että kuvan malli ei ole minun pituiseni ja kokoiseni tai blondi, kuten minä. Kuvassa on ihminen, ja ihmiset ovat eri muotoisia, se siitä.
Olen ollut tänään kauniistikin ilmaistuna kuin perssiiseen ammuttu karhu, koska silittäminen. En koskaan ikinä jättäydy derbytreeneistä pois vain sen vuoksi että nyt vähän väsyttäis tai tekis mieli löllöillä sohvalla, mutta tänään jouduin todella käyttämään kaiken tahdonvoimani että vedin treenivaatteet ylle tämän muotikirppisvaatekaaoshelvetin keskellä ja hyppäsin autoon. Ja onneksi oli myös yksi kyytiläinen, sekin on ihan hyvä pakottaja.
Yrmynaamainen karhu ajeli hervantaan, mutta rentoutunut ja iloinen pallero palasi hervannasta. Olen aina pitänyt liikunnan ilosta paasaavia täysin kajahtaneina pirkkoina, mutta on oikeasti pakko myöntää että jotain minulle treeneissä tapahtuu. Ehkä siinä kun joutuu keskittämään kaiken tahtonsa Zhombi-Marjan pitämisessä poissa oman jammerin kimpusta, ei yksinkertaisesti voi miettiä mitään muita asioita, kuten sitä hemmetin silityslautaa joka kotona odottaa. Lisäksi imen energiaa meidän porukan ilopillereistä, treeneissä on aina joku hyvällä tuulella ja nauraa ja hulluttelee, siinä ei voi kovin kauaa murmuttaa itsekään. Minuun tarttuu ihmisten mielialat välillä pelottavan tehokkaasti, olo on kuin Twilight-sarjan Jasperilla.
Kun miettii että onko kertaakaan ottanut kupoliin treenien jälkeen, niin aika pieneksi jää. Silloin kun nilkka meni tammikuussa, teki kieltämättä mieli mennä potkimaan roskiksia, mutta sen lisäksi en muista yhtäkään kertaa että treeneistä olisi palannut ärrimurri. Juoksemasta sen sijaan palaan lähes joka kerta fiiliksellä luojan kiitos se on nyt ohi ja olen kotona, mutta ruumillisesti olo on silti hyvä. Iloitkaamme edes siitä.
Mitäs muuta… huomenna Pasilaan katsomaan kun Trondheimin ja Pariisin derbyjoukkueet ottavat mittaa kalliolaisista, fun! Sattuikin sopivasti illalle tuo kun olen päivällä työkeikalla Helsingissä. Jostain syystä minun on todella vaikea kuvitella perinteisiä pariisittaria pelaamassa roller derbyä, koska stereotypinen pariisilaismielikuva on jokseenkin erilainen. Itseasiassa aika paljonkin erilainen. Mutta huomenna sitten näkee senkin ihmeen, Au Revoir!
Ps. jos joku käyttää Instagramia, minut ja derbysukkikseni löytää sieltä nimellä nelliinan. Tai klikkaamalla tänne.
Derbykuvaaja nimeltä Carlos Marko-Tapio on 0nnistunut jostain syystä jo pari kertaa saamaan minusta oikeasti kivan pelitilannekuvan, mikä on sikäli hienoa koska pääsääntöisesti näytän ihan uskomattoman pälliltä kaikissa kuvissa. Minun naamaani ei vaan ole luotu kameran eteen, mikä on toisaalta aika vitsikästä kun miettii tiettyjä uravalintojani.
Kysymys kuuluu, että mitä tuossa kuvassa oikein tuijotan, Lahden Ysi Mustan tissiosastoa?
Toinen hyvä kysymys on että miksi ihmeessä minulla on pivotin hattu makkaralla kypärässä, en muista olleeni pivottina lainkaan. Elämän suuria mysteerejä.
Kaikkia lauantain kuvia ei ole vielä julkaistu, mutta eiköhän ne pian. Derbyn pelaamisen riemun parhaat jälkiriemut saa omista ja kavereiden ilmeistä valokuvista.
