onnee että olet nyt evitan kirjoilla! :D (oon lukenut muotiblogiasi yli 3 vuotta) Totta, pahintahan se on jos ottaa liian vakavasti yhteen munkkiin sortumisen ja sit iskee se fiilis, että peli on menetetty, mitä jos saman tien vetäis pari karkkipussia :DD hauska blogi!

Itsehän pidin viikonlopun aikana kunnon mässäilytuokion. Olin ostanut aiemmin kaupoilla käydessäni uusien vaatteiden ja asusteiden lisäksi kaikkia lempiherkkujani. Daim-jäätelöä alkoi äkki tehdä mieli ja sitähän täytyi sitten saada! ♥

"Parasta tässä rappioviikossa on ollut se, että tiedän pystyväni tätä nykyä korjaamaan tilanteen parissa päivässä ilman pelkoa pysyvästä alamäestä"

Oon niin samaa mieltä!! Ihan uskomaton tunne kun nykyään herkuttelusta ei ala sellanen kuukauden liikkumattomuus ja Mäkkäriin muutto, vaan sen mässyviikonlopun jälkeen pääsee vielä takaisin ruotuun.

http://colours-and-carousels.blogspot.com/

Patrik Borg on tätä koettanut takoa suomalaisten päähän jo vuosia. Rento syöminen on se keino, jolla päästään tuloksiin. Jokainen syyllisyysolo nautituista jutuista tai itsensä soimaamisesta tai jopa ostamisesta (syön tämän, mutta liikun sen kalorit pois tai paastoan tämän viikon ennen juhlia, niin saan syödä vapaasti. Ei näin.) johtaa vain pahempaan kierteeseen. Mitä enemmän syömistä ajattelee, sitä enemmän syö.

On tutkimustuloksia, joissa suklaaseen vapaasti suhtautuneet söivät sitä vähemmän kuin tiukasti karkkipäivää pitävät. Ja sitten oikeasti...muutamankaan päivän ylimääräinen kalorisaanti ei pullauta eikä jokaikinen nassuun saatettu kalori tule elimistön toimesta käytetyksi.

Rentoutta siis siihen syömiseenkin itseruoskinnan sijaan :) Ei se tarkoita, että ahdetaan napaan kaikkea vapaasti, mutta ei jokaista suupalaansa tarvitse analysoida kuoliaaksi. Olen tämän itse joutunut opettelemaan syömishäiriön myötä ja joudun sen kanssa tekemään töitä loppuikäni, mutta elämässä on lopulta parempaakin stressattavaa kuin joka suupalan miettiminen.

arlette: kyllä, tuo samaan konkurssiin se menee -teoria on itsehuijauksen parasta antia :D

marry: joskus hemmottelupäivät vaan ovat pakollisia, liian pilkuntarkasta natsikurista tulee vaan huono mieli :)

sitä: hehheh mä muuttaisin Heseen ilomielin :D ehkä se on kun enää ei tarvitse laihduttaa, niin satunnaiset mässäilyhetket ei venettä (tai mielenrauhaa) juuri heilauta :) ylläpitovaihe on kivaa!

kristiina: eikä tarvi olla laihduttajakaan, veikkan että suomalaiset naiset tuntevat huonoa omatuntoa sulkaalevyistään aina ja joka tapauksessa. En oikeasti tiedä juuri ketään naista, kuka EI ajattelisi suklaalevyä natustellessaan että minun ei oikeasti pitäisi... Jotenkin surkeaa. Itselläni ei ole koskaan ollut syömishäiriötä, että en varmaan osaa edes kuvitella miten hankalaa tuo itsensä armahtaminen sellaisesta selviämisen jälkeen on.

Tykkään tosi paljon tästä blogista: se on hauska ja innostaa itseäkin liikunnanvihaajana nostamaan äässin sohvalta. Toivottavasti, nyt kun siirryit tänne Evitaan, vaihtaisit vielä fonttia. Vanhan blogin teksti oli paljon helpompaa lukea (ei ollut niin "koukeroinen". Vai oonko itse vain niin kierosilmäinen..?)

Kirjoitit joskun aikaisemmin, että olet kiinnostunut kahvakuulailusta, mutta se epäilyttää, koska se on ryhmätunti. Itsekin vihaan kaikenlaista ryhmäliikuntaa, varsinkin jos siihen kuuluu vähääkään jotain askelsarjoja, mutta kahvakuulaa kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla! Se on hauskaa ja ainoa liikunta-tunti, jonne olen saanut itseni pakotettua, mutta kyllä kannatti. Aluksi ähkin kuoleman partaalla 4kg kuulalla, mutta nyt menee jo kutonen :D Voin suositella ulkona pidettävää kahvakuula-tuntia, tosi piristävää!

anonyymi: hei mahtavaa, kiva kuulla että tykkäät ja että onnistun inspiroimaan jotain tällä märssyämiselläni :D Mä en ikävä kyllä pysty itse muuttamaan tän sivun ulkonäön suhteen mitään, pitääpä kysyä tuota fonttia koska se tosiaan on hankalan sykkyräinen.. vai olisko liian pienet rivivälit toinen syy vaikealukuisuuteen.

Venailen parhaillaan että työpaikkani järkkää kahvakuulatunnin meidän omalle tunnille, sit meen varmasti koittamaan :)

"vai olisko liian pienet rivivälit toinen syy vaikealukuisuuteen."

luin et liian pienet rintaliivit :D voihan ne neki ahistaa, niin ettei nää kunnolla..hah.