Niin toimittajana kuin lehden lukijana minulle läheisimpiä juttuja ovat aina olleet hyvin tehdyt henkilöhaastattelut. Sillä tarinat yhdistävät meitä. Vaikka emme olisikaan kokeneet välttämättä samoja asioita, voimme kokea samoja tunteita haastateltavan tarinaa lukiessamme. Evitan päätoimittajana ollessani mietin aina elämänmuutoksestaan kertovien ihmisten tarinoissa erityisen paljon sitä, miten tuo muutos on ihan konkreettisesti näkynyt heidän arjessaan. Sillä yksityiskohdilla on suuri todistusvoima. Millaiset pienet, mutta merkittävät asiat olivat toisin?
Ja nyt, tätä Luonnonkihara-blogia pitäessäni olen halunnut jakaa niitä ajatuksia ja tuntemuksia, jotka ovat askarruttaneet, murehduttaneet ja ilahduttaneet minua tässä omassa uudessa elämäntilanteessa. Nyt on kulunut puoli vuotta siitä, kun luovuin päätoimittajan työstä ja asetin elämäni Musa-poikani ympärille. On siis hyvä aika listata asioita, jotka ovat nyt elämässäni jotenkin toisella tavalla kuin aikaisemmin.
1. Monta kertaa olen ajatellut tämän ajatuksen: mistä asioista ja kuinka paljon paitsi olisin jäänyt, jos en nyt olisi Musan kanssa. Ja toisin päin: kuinka paljon nyt saan näkeä ja kokea ihan siinä vieressä eloisan poikani kasvua.
2. Musalla, kuten lapsilla on, on taito saada ilo pintaan mitä odottamattomimmissa tilanteissa. Nauran paljon. Olenkin sanonut ystävilleni, että elän tällaisen 24 h stand up -koomikon kanssa.
3. Olen nyökännyt monille uusille asioille "joo, miksei" ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen käynyt tänä syksynä ensimmäistä kertaa astangajoogassa. Olen meditoinut tänä syksynä ensimmäistä kertaa elämässäni viikoittain.
4. Olen meikannut kuluneen puolen vuoden aikana vähemmän kuin koskaan aikuisiällä. Kampaamokäyntien välikin on venynyt paljon pidemmäksi.
5. Tunnen oloni kotoisammaksi kehossani, sillä olen ehtinyt liikkua pitkästä aikaa tosi paljon. Aamut käynnistyvät usein kävely- tai fillarilenkillä lenkillä Musan kanssa. Sen lisäksi kalenterissa on ollut säännöllisesti muun muassa ratsastusta, kinesistä, kahvakuulaa ja kehonhuoltotunteja.
6. Olen nauttinut siitä, että olen ehtinyt lukea kasoittain kirjoja. Fiktiota ja faktaa, yöpöydälläni on kesken yleensä 3-4 kirjaa.
7. Olen ikävöinyt välillä kovasti työkavereitani, varsinkin aina uuden Evitan ilmestyessä. Haikeaa, kun osa minusta on niin sosiaalisuutta kaipaava.
8. Purjehdus valloitti minut täysin kuluneen kesän aikana. Olen oppinut siihen liittyviä uusia taitoja, muun muassa pyöräyttelemään solmuja. Illalla satamaan tultua Rebeccan kannella oli aikaa Musan kanssa pyöräytellä vaikkapa paalusolmua ja opetella siihen liittyvä loru: käärme sukelsi lampeen, kiersi puun takaa ja meni takaisin lampeen... Vai miten se nyt menikään.
9. Kesällä tein enemmän kaalilaatikkoa ja leivoin mustikkapiirakkaa enemmän kuin elämässäni yhteensä siihen saakka. Ennen kokkasin vain viikonloppuisin, nyt myös arkisin, sillä minusta on mukavaa tietää tarkalleen, mistä tykötarpeista Musan lautasella oleva ruoka on tehty.
10. Syömiseni on muuttunut säännöllisemmäksi. Siitä iso kiitos kuuluu pojalleni, jonka pitää saada ruokaa noin kolmen tunnin välein. Siinä ohessa oma syöminenkin on muuttunut hallitummaksi.
11. Huomasin jossain vaiheessa kesällä, että vaatekaappini oli käynyt pikkuhiljaa erinäköiseksi. Ennen siellä olivat ainakin mitenkuten erillään työvaatteet ja vapaa-ajan vaatteet (vaikka olenkin aina pukeutunut töihin kovin epämuodollisesti, meidän alallamme se kun on onneksi mahdollista). Nyt ne vaatteet ovat jotenkin iloisesti sekaisin ja kaikki pitämäni vaatteet ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän vapaa-ajan vaatteiksi.
12. Olen tavannut läheisiäni ja ystäviäni enemmän kuin aiemmin. Mummolassa olemme viettäneet Musan kanssa enemmän aikaa kuin mikä olisi ollut mahdollista töissä ollessani.
13. Minusta tuntuu, että olen pystynyt nyt aidommin rauhoittua kuuntelemaan läheisiäni ja ystäviäni. Jotenkin pysähtyä eri tavalla ihmisten äärelle. Nuo keskustelut ovat avanneet minulle ihan uusia puolista tutuista ihmisistä.
14. Työmenoista tyhjentynyt kalenteri, hiljentynyt meili ja rauhoittunut puhelin ovat hämmentäneet välillä minua. Toisaalta olen ollut helpottunut, toisaalta tuntenut itseni välillä surumieliseksi. Olen ajatellut monta kertaa, että onneksi olen elämäni aikana tottunut olemaan myös yksin, eikä yksinolo ahdista minua.
15. Olen ollut vähän häkeltynyt ja niin kovin ilahtunut kaikista niistä mahtavista sanoista, joita olen saanut kuulla, kun olen kertonut ratkaisustani. Täällä blogissa, junassa matkustaessa, ystävän kanssa kävelylenkillä - kaunis kiitos kaikille kaikesta!
Pakko tunnustaa. Tätä postausta olen lykännyt viimeiseen saakka. On nimittäin aika sanoa näkemiin. Voi huokaus ja haikeus, mutta: Luonnonkihara-blogini muuttaa täältä Evitan nettisaitilta uuteen kotiin. Löydät jatkossa Luonnonkiharan täältä.
Olette varmaan huomanneet tämän: kuinka jokin aihe pulpahtaa äkkiä esiin vähän joka paikassa ja puhututtaa vähän jokaisen läheisen kanssa? Tällä viikolla omassa elämässäni taholla jos toisellakin tuli vastaan ajatus siitä, mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan. Varmaan olettekin törmänneet aiheeseen, sillä siitähän kerrottiin tällä viikolla monessakin mediassa.
Kirjoita uusi kommentti