"Integral Enlightenment:
Why Authentic Spirituality Must Transform our Humanity"

"Valaistumista, aitoa henegellisyyttä" yms on sivulla, johon viittasit...melkoisen uskonnollista meininkiä selvästikin...

Miksi jätät Heidi niin usein vastaamatta tai mitenkään kommentoimatta lukijoittesi kysymyksiin? Usein jopa ihan tavallisen simppeleihinkin kysymyksiin kuten: Oletko edelleen tosiaan sitä mieltä, että raakamaitoa sisältäviä karjalanpiirakoita pitäisi välttää raskaana ollessaan tai ,että voisikohan olla kuitenkin niin, että siinä Saluksen yrttipitoisessa rautavalmisteessa, jota käytät onkin synteettistä rautaa.

Syvällisempiin kysymyksiin jätät kommentoimatta sitäkin useammin. Miksi? Siitä tulee sellainen kuva, ettet halua keskustella meidän kanssakeskustelijoiden ja kommentoijin kanssa aidosti ja samalla tasolla vaan nostat itsesi korkeammalle julistamaan omaa uskonnollista totuuttasi ja maailmankuvaasi. Tuollaisesta toiminnasta välittyy jonkun verran ylimieleinen asenne.

Esimerkiksi kirjoituksesi Mielen salattu voima-part2 alla oli paljon tosi kiinnostavia näkökulmia ja kysymyksiä, mutta sivuutit ne kaikki. Miksi?

Itse kiinnostuin kuulemaan vastauksesi erityisesti tähän kysymykseen: (Sinähän olet kertonut, että olet monessa asiassa paljolti buddhalaisuuden kanssa samoilla linjoilla.)

""Paitsi tiedolla myös siveydellä on tärkeä osuus nirvanaan pyrkimisessä. Buddha sanoi perimätiedon mukaan, ettei kukaan voi vapauttaa veljeään Pyörästä. Lopullista totuutta ei voida koskaan ilmaista ihmisille, vaan kunkin on loppujen lopuksi löydettävä se itse. Välttääksemme jälleensyntymistä meidän on tukahdutettava aistillisten nautintojen himo ja kuljettava jaloa kahdeksankertaista polkua."
Ilmankos Buddhalaisuudessa on paljon niitä selibaatissa elväviä munkkeja. Tietenkin, jos he pitävät kaikenlaisten aistinautintojen tukahduttamista hienona ja tavoiteltavana asiana, tämä on loogista!

Mikä on sinun kantasi tähän Heidi? Olisiko ihmiselle parhaaksi yrittää voittaa ja tukahduttaa myös tämä aistinautintojen halu?"

Mikä on mielipiteesi Heidi tästä kysymyksestä? Ja jos et halua vastata niin miksi?

Heidi, ihan just noin minäkin ajattelen. Kaiken kasvun ja muutoksen on paras antaa tapahtua luonnollisesti ja pakottamatta, sitten, kun sen aika on. Muutos tulee mahdolliseksi vain tulemalla ensin täysin siksi, joka on. Jos yrittää väkisin muuttaa itseään, kiirehtimällä tai tukahduttamalla, mennään väkivallan puolelle. Vasta kun huomaa itsessään nousevan jonkin uuden tietoisuuden, on aika tehdä jotain. Eikä haittaa, vaikka missaisi tilaisuuden montakin kertaa - niitä tulee aina uusia :)

Olen ollut muutaman päivän ilman konetta, enkä yksinkert. ole voinut vastata kysymyksiin, kuten kerroin maanantaisessa haasteessa. Nyt vastailin kuitenkin osaan ja jatkan vastailua, kunhan kotiudun.

En näe, että olen velvollinen vastaamaan silti kaikkeen. Käytän aikani sen mukaan, minkä parhaaksi näen ja joskus se voi olla ihan jotain muuta kuin blogikommenttien pohtiminen / niihin ei-älyttömän vastauksen löytäminen :)

Kävihän se Heidi lopulta vastaamassa monen päivän jälkeen siihen haksahdukseensa raakamaitoa koskien, ellet sattumalta huomannut.

Mutta paljon on kylläkin näitä täysin sivuutettuja kysymyksiä... jospa et Heidi kirjoittelisi omaa juttuasi niin tiuhaan vaan jättäisit Heidi itsellesi heiman enemmän aikaa myös kommunikointiin lukijoittesi kanssa. Se olisi meistä lukijoistasi hyvä juttu. Uskon, että ainakin monesta. Tosin tietenkin kiva, kun kirjoittelet usein, mutta kuuntele ja vastaile myös, älä vain luennoi tai julista itse.

Että, tämmöinen pieni vinkki ja toive. :)

Mutta sinähän kirjoitit omia postauksiasijopa jokusen ennen kuin edes vastasit yhteenkään kysymykseen. Ymmärrän, että opettamisen ja julistamisen into on kova, mutta monet pitäisivät vuorovaikutuksellisempaa tyyliä kiinnostavampana.

Tietenkin tämä on oma blogisi ja toimit kuten haluat. Mutta niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan ja toisten ajatusten huomioonottaminen ja huomiointi saa usein myös loppujen lopuksi enemmän positiivista huomiota aikaan myös sinun sanomallesi.

Kysymysten huomiotta jättäminen taas vetää huomion itse teemoista keskustelukulttuuriisi ja tapaasi viestiä.

Tuohon blogikirjoitusten kirjoittamiseen vs. kysymyksiin vastaamiseen haluan kommentoida sen verran, että ainakin minä olen lupautunut kirjoittamaan tietyn minimimäärän blogikirjoituksia joka kuukausi saamaani palkkiota vastaan.

Minulla on pienen lapsen äitinä välillä vain pari tuntia päivässä aikaa olla rauhassa koneella, joten totta kai käytän sen ensin blogimerkinnän kirjoittamiseen, sitten muihin "rahatöihin", tärkeimmiksi katsomiini sähköposteihin, laskujen maksamiseen jne. ja vastaan kysymyksiin vasta sen jälkeen jos aikaa jää. Välillä ei jää.

No, itse olen kyllä sellainen besserwisser, että yritän sitten vastailla viesteihin kännykästä heti kun lapsen (tai sen isän) silmä välttää...

Olen Heidi blogisi innokas lukija. Minusta tekstisi antaa paljon ajattelemisenaihetta, vaikka paljon on myös asioita, joita näen eri tavalla. Keskustelu on aina hyvästä, mutta itse tykkään enempi lukea blogikirjoitksiasi kommenttien sijaan. Joskus lueskelen toki kommenettejakin, kuten nytkin. Minusta on mukava poimia blogiteksteistä itselle sopivia juttuja ja jätän sitten huomiotta ne, joita en itse allekirjoita tai jotka eivät jostain syystä itseäni kovin läheltä kosketa. En näe mitään pointtia alkaa väittelemään kommenttiosiossa asioista, joista olen eri mieltä, ja vaatimaan vastauksia omiin eri näkemyksiini. Toki hyvä keskustelu aina tuotta hedelmää, mutta itse tykkään että blogin idea on jakaa niitä omia tekstejä lukijoiden kanssa ja kommentteihin vastailu on toissijainen juttu. Mikäli blogin kirjoittaja kokee väittelyn raskaaksi tai ei muutan jaksa/voi siihen aikaansa paljoa käyttää, niin mielestäni se ei tee blogin pitäjästä ylimielistä. Jos joku noin väittää, niin minulle se kertoo enempi tästä henkilöstä itsestään. Tai siis siitä, että hänellä on joku henkilökohtainen syy, miksi on pakko saada vastauksia. Itse ottaisin tuolloin henkilökohtaisesti yhteyttä blogin kirjoittajaan, jos jokin asia niin kovin askarruttaa, että vastaus on saatava. Tietysti on kiva lukea asiallisiin kysymyksiin kirjoitettuja asiallisia vastauksia ihan missä tahansa blogissa, mutta silti itse blogi on se mitä ainakin itse tulen tänne aian uudelleen ja uudelleen mielenkiinnosta lukemaan. Ne, kommentoijat, joilla olisi itsellä aikaa vastata jokaiseen kommenttiin, voivat olla iloisia siitä, että voivat antautua asialleen niin täydellisesti. Kenties voisivat perustaa myös oman blogin, ellei heillä sellaista jo ole. Sieltä olisi mukava käydä lukemassa heidän näkemyksiään hieman syvällisemmin. Täällä keskusteluosiossa on välillä vaikea päästä kovin syvällisesti toisten näkemyksiin kiinni. Itse tykkään lueskella erilaisia blogeja eri aiheista. Heidille kiitokset todella innostavasta ja mielenkiintoisesta blogista!

Tavallaan on hassua, että Heidi saa palkkaa siitä, että valottaa pääasiassa uskonnollisia ajatuksiaan ja kannustaa tulemaan yhteisönsä tilaisuuksiin ja lukemaan yhteisönsä uskonnollisia sivustoja. Tietääkseni Evita-lehti ei ole uskonnollisesti sitoutunut, hmmm, ellei sitten lehden johtoporukka ole saman yhteisön jäseniä tai ajattelultaan lähellä E.C.:tä.

Uskon, ettei Heidi halua moniin kysymyksiin vastata siksi, että hänen ajattelutapansa epäloogisuus paljastuisi silloin herkemmin. Hän puhusi ehkäi itsensä entistäkin useammin ns. pussiin ja tajuaa tämän.

No, onhan se kätevää vaan julistaa uskonnollisia mielipiteitään ja yhteisönsä ajattelua...ilman kunnon perusteluita. Muissa uskonnollisissa yhteisöissä yleensä selkeämmin sentään perustellaan ajatusrakennelmat. Ja jos kysytään niin vastataan.

Mutta tämähän onkin kätevä kanava uskonnollisen sanoman julistamiseen. Jos haluaa vain julistaa oppejaan, muttei vastata kysymyksiin uskonnollisiin asioihin liittyen, voi aina vain sanoa, että tämähän on blogi eikä uskonnollisen yhteisöni tiedotuskanava, joten en vastaa, kun ei huvita. Mutta omasta uskonnosta kyllä huvittaa julistaa, oikein palkan kanssa ja julkaistavan, sitoutumattoman lehden nettisivuilla.

Sanonpahan vaan, että tälläinen diili sopisi aika monellekin uskonnolliselle yhteisölle ja poliittiselle puolueelle.

Lukijana toivoisin, että jos jossain sitoutumattomassa lehdessä sallitaan uskonnollinen kirjoittelu odotettaisiin myös valmiutta uskonnolliseen keskusteluun lukijoiden kanssa eikä vain halua oman näkemyksen julistamiseen.

Jos blogissa käsitellään esim muotia tms ei ole niin oleellista vastailla kaikkiin "kiva pusero"-juttuihin. Mutta jos ensin selittää buddhalaisuutta muistuttavia ajatuksiaan päivästä toiseen ja sitten lukijat pyytävät tarkennuksia ja selityksiä (esim suhteessa buddhalaisuuden siveyskäsityksiin suhtautumisessa kuten yllä näytti olevan) niin jotenkin odottaisi vastaamisen kuuluvan asiaan. Muutenhan tämä menee lähinnä Heidin oman uskonnollisen näkemyksen julistamiseksi ja hänen uskonnollisen yhteisönsä markkinoinniksi.

Jännä miten joitakin ihmisiä häiritsee toisten uskmukset. Minulle ainakin on aivan sama onko Heidin "julistamat" asiat jotakin virallista uskontoa vai ei. Hän ajattelee niin kuin ajattelee ja kertoo siitä. Itse ajattelen omalla tavallani, enkä koe, että toisten ajattelutavat ovat uhka itselleni. Onko sillä mitään merkitystä onko kyseessä uskonto vai ajtusrakennelma vai ihan vaan ajattelutapa? Periaatteessahan kaikki asiat, joihin ihminen uskoo, on uskontoa, vaikka sitä ei olisi viralliseksi uskonnoksi luettu. Ja jos jokin ajattelutapa muistuttaa paljon jotakin uskontoa, mutta ei ole kuitenkaan ihan täysin samalla linjalla, niin miksi se pitää kuitenkin lokeroida väkisin joksikin olemassa olevaksi uskonnoksi? Mitä väliä? Kyllähän lehdet julkaisee horoskooppejakin ja toisille ne on todella vahvan uskon paikka ja toiset taas eivät usko niihn lainkaan. Ei astrologiaan uskovien jutut tunnu ketään häiritsevän. Myös ravintoasioissa on paljon eri näkemyksiä ja niihin suhtaudutaan todella vahvoin mielipitein ja lähes fanaattisesti. Kai nämäkin on sitten jotakin uskontoa? On VHH uskonto ja vähärasvaisuususkonto, rakaravintouskonto jne. Minä en näe ainakaan mitään eroa siinä, että liittyykö tuo asia muotiin, ravintoon, mielenkiemuroihin vai johonkin muuhun harrastukseen. Yhtä lailla voisi ihmetellä, että miten ihmeessä puolueeton lehti voi julkaista blogia, jossa hehkutetaan raakaravintoa. Sehän poikkeaa kuitenkin paljon valtion virallisesta suosituksesta. Välillä minua vaan ihmetyttää suuresti se, että ihmisillä on hirveä tarve hyökätä jonkin asian kimppuun (etenkin jos se tuntuu tuottavan iloa tai hyötyä toisille) sen sijaan, että keskittyisi siihen, mikä tekee itselle hyvän olon ja nauttisi niistä asioista, jotka tuottavat itselle hyvää mieltä. Maailma on täynnä erilailla ajattelevia ihmisiä. Minusta olisi viisainta kuitenkin keskittyä niihin juttuihin, jotka tuntee omakseen ja joista itse nauttii ja saa hyvää oloa. Eihän kenekään tarvitse lukea blogia, joka ei tunnu omalta. Minä en ole perehtynyt Heidin ajattelutapaan niin paljoa, että tietäisin kuinka pajon siinä on epäloogiuutta ja että onko se mahdollisesti syynä siihen, että hän ei kaikkiin kysymyksiin vastaa. Niin tai näin, niin onko asilla jotakin väliä? Varmasti epäloogisuutta löytyy ihan kaikista uskonnoita ja ajatumalleista, mutta onko sillä jotakin merkitystä? Ja mitä sillä on oikeesti kenellekään väliä että mistä Heidille maksetaan? Mitä se meille bogin lukijoille kuuluu? jokainen kun keskittyy omaan hyvinvointiinsa, niin nuo asiat lakkaavat häiritsemästä. Vai onkohan tässä kyse samasta asiasta kuin venäläisessä sanonnassa, että aito onni on sitä kun naapurin talo palaa ;) Minusta ainakin Heidin kirjoituksissa on paljon hyviä pointteja. Kaikkeahan ei tarvitse omaksua, jos ei siltä tunnu.

Suomalainen helposti älähtää, jos jotain yritetään markkinoida muuna kuin se itse asiassa on.Liekö tämä perussyy reagoinnin määrään.

Uskontoon kuuluu uskominen johonkin arkikokemuksen ulkopuoliseen asiaan tai voimaan tms.Ruokavalio näkemyksissä näin ei ole. Väitellään vaan eri juttujen paremmuudesta, eduista ja haitoista.

Minusta tuntuu, että jos bloggaaja vaikuttaa asettuvan lukijoittensa tasolle, tasavertaiseksi, niin hän saa pääasiassa myönteistä kommentointia.

Jos bloggaaja vähänkään nostaa itseään ylemmälle tasolle jollain tavoin, esim toisten opettajaksi kuinka olisi parasta elää ja toimia, niin pian alkaa varmasti tulla arvostelua ajattelusta ja toiminnasta.

Opettajia tai muita kansankynttilöiksi halajavia (suoraan ilmaisten tai rivien välistä ilmi käyden) tiirataan aina suurennuslasilla verrattuna samalla tasolla tallaajiin tai sellaisina menestyksellä esiintyviin.

Mirka ja muut ihan hyviä selityksiä Heidin ja hänen ajatustensa kritisoinnille keksineet: niiden ongelma on että ne kertovat edelleen enemmän kritisoijien ja selitysten keksijöiden sisäisestä maailmasta ja kipeistä kohdista.

Ai miten niin? Jos ongelma olisi Heidissä tai hänen jutuissaan, silloin KAIKKIEN pitäisi hermostua hänen jutuistaan. Ei hermostu.

Moni täällä on kirjoittanut että he eivät ole Heidin kanssa näistä maailmankatsomusjutuista yhtään samaa mieltä, mutta siitä huolimatta Heidin jutut eivät herätä heissä mitään tunteita.

Toisin sanoen aina kun me ihmiset hermostumne jonkun toisen jutuista, se johtuu siitä, että jutut herättävät meissä itsessämme jotain ikäviä ajatuksia - ehkä muistoja lapsuudesta tai kauhean tunteen siitä, että meillä itsellämme on (ollut) taipumusta käyttäytyä samalla tavalla tms.

Miksi on väliä sillä onko ongelma Heidin jutuissa vai omissa ajatuksissanne? Jos kuljet koko elämäsi luullen että vika on muissa - että muilla on valta saada sinut ärsyyntymään jne - silloin a) valehtelee itsellesi, b) joudut pettymään kerta toisensa jälkeen kun muut eivät muuta käytöstään, c) luulet kohtaavasi jatkuvasti ärsyttäviä ihmisiä => saatat kyynistyä, d) missaat tärkeän tilaisuuden kohdata ja parantaa kipeät ajatuksesi ja nauttia enemmän elämästäsi ja muiden seurasta loppuelämäsi ajan.

Kysymys: sinulla on enää rajoitettu määrä elämää jäljellä. Haluatko oikeasti käyttää sen ärsyyntymällä Heidin ja vastaavien tahojen jutuista ja yrittämällä (turhaan) saada heidät myöntämään että sinä olet oikeassa, vaikka he ovat omasta mielestään oikeassa?

Jos haluat, niin antaa palaa - omapa on elämäsi. Niin ja tervetuloa vaan mun blogiini arvostelemaan, siellä jos missä sitä opetetaan. ;-)

Peace!

Katri, nyt kyllä vedit mutkat tarpeettoman suoriksi.

Kaikki hyödyllinen, analyyttinenkin kritiikki on helppo leimata niin, että mennään henkilökohtaisuuksiin kuten nyt sinä itsekin menit. Lähdit esittämään, että kritisoijilla täytyy itsellään olla jotain ongelmia tai kipeitä kohtia, joitten takia he kritisoivat uskonnolliseksi tms kokemaansa Heidin kirjoittelua.

Uskontotieteen, historian valtiotieteellisen ja sosiaalipsykologian laitokset yliopistolla on esim täynnä ihmisiä, jotka rakastavat analysoida aatteita ja ilmiöitä menemättä henkilökohtaisuuksiin ja ilman, että heillä tarvitsisi olla mitään omaa, kipeää kohtaansa ja henk.koht. syytä sille, että he

Monet täällä kuitenkin välttävät todellakin menemästä henkilökohtaiselle linjalle vaan käsittelevät tätä ilmiötä "uskonnollishenkinen kirjoittelu ja sen määritelmän kieltäminen" ihan ilmiönä , eivätkä mene kuitenkaan keittiöpsykologimaisesti kaivelemaan heidin persoonan puolia ja mahdollisia vaikuttimia ja syitä haluta kirjoittaa uskonnollisesta maailmastaan.

Sen sijaan , jotkut lähtevät asialinjalta ilmiöitten tarkastelusta ronkkimaan joko Heidin persoonaa, vaikuttimia tai älyllistä kapasiteettia. Se on turhaa ja asiatonta.

Yhtä asiatonta on lähteä ronkkimaan myöskään uskonnollisen liikkeen analysoijien persoonaa tai psykologisoida heidän toimintaansa.

Kaiken rakentavan, analyyttisen keskustelun perusta on , että kritisoidaan asioita, ilmiöitä ja mielipiteitä, ei itse keskustelijoita tai heidän persooniaan.Monet keskustelijat täällä ovat varsin asiallisia ja keskittyvät uskonnollisten ajatusten analysointiin ja määrittelyyn eivätkä lähde ihmisiä arvostelemaan.

Itsekin välillä pysyttelit hyvin analyyttisellä otteella näitten teemojen tarkastelun yhteydessä ja mm toit tänne kommenttiosioon sen erittäin selventävän uskontotieteen laitoksen virallisen määritelmänkin uskonnosta. Se oli upea juttu!

Myöhemmin sanoit jo vähän aiemmin liittyneesi E.C.:n ja annoit ymmärtää, ettet aluksi tajunnut yhteisön uskonnollista luonnetta, mutta kerroit, että nyt sinulla on suunnitelmissa ottaa yhteisön aatteista selvää tarkemmin ja tulla niitä sitten tänne kommentoimaan. Se kuulosti oikein kiinnostavalta.

Nyt sitten oletkin ilmeisesti kääntänyt kelkkasi E.C.:n kriittisestä ja analyyttisesta tarkastelusta aiheen kommentoijien ja kritisoijien persoonien ja henkilökohtaisten ominaisuuksien tarkasteluun ja kritisointiin.

Täytyy sanoa, että aika poukkoilevaa ja epäjohdonmukaista toimintaa Katri!

Minne heitit aikeesi palata kertomaan analyysisi E.C.:n aatemaailmasta? Analyysisi, jonka jo lupasit antaa.

Näitten kommenttiketjujen analyyttiset kirjoittajat tuskin ainakaan haluavat huomiota ja näkyvyyttä itselleen. Hehän kirjoittavat nimimerkkejä käyttäen.

He vaikuttavat haluavan pitää esillä tärkeänä pitämiään teemoja kuten rehellisyys, asioista puhuminen niitten oikealla nimellä, uskonnollisen toiminnan ja kirjoittelun määritelmät ja rajat, indokrinaatio jne.

Tälläinen ilmiöistä ja niitten kritisoinnista kiinnostunut analyyttinen kirjoittamisperinne on mielestäni elänyt jo kauan menestyksekkäästi Suomessakin ja sitä on turha alkaa tarkastella henkilökohtaisuuksiin mennen. Monilla ihmisillä on aitoa kiinnostusta ilmiöitten todellisen luonteen tarkastelua kohtaan. Ei siinä näitten ihmisten luonteen tai vaikuttimien demonisointia tarvita. Muutenhan kaikki krittinen kirjoittelu voitaisiin vetää keittiöpsykologian avulla lokaan. Jokaisella ihmisellä on oma historiansa, mutta asiat asioina!

Katri, nyt kyllä vedit mutkat tarpeettoman suoriksi.

Kaikki hyödyllinen, analyyttinenkin kritiikki on helppo leimata niin, että mennään henkilökohtaisuuksiin kuten nyt sinä itsekin menit. Lähdit esittämään, että kritisoijilla täytyy itsellään olla jotain ongelmia tai kipeitä kohtia, joitten takia he kritisoivat uskonnolliseksi tms kokemaansa Heidin kirjoittelua.

Uskontotieteen, historian valtiotieteellisen ja sosiaalipsykologian laitokset yliopistolla on esim täynnä ihmisiä, jotka rakastavat analysoida aatteita ja ilmiöitä menemättä henkilökohtaisuuksiin ja ilman, että heillä tarvitsisi olla mitään omaa, kipeää kohtaansa ja henk.koht. syytä sille, että he

Monet täällä kuitenkin välttävät todellakin menemästä henkilökohtaiselle linjalle vaan käsittelevät tätä ilmiötä "uskonnollishenkinen kirjoittelu ja sen määritelmän kieltäminen" ihan ilmiönä , eivätkä mene kuitenkaan keittiöpsykologimaisesti kaivelemaan heidin persoonan puolia ja mahdollisia vaikuttimia ja syitä haluta kirjoittaa uskonnollisesta maailmastaan.

Sen sijaan , jotkut lähtevät asialinjalta ilmiöitten tarkastelusta ronkkimaan joko Heidin persoonaa, vaikuttimia tai älyllistä kapasiteettia. Se on turhaa ja asiatonta.

Yhtä asiatonta on lähteä ronkkimaan myöskään uskonnollisen liikkeen analysoijien persoonaa tai psykologisoida heidän toimintaansa.

Kaiken rakentavan, analyyttisen keskustelun perusta on , että kritisoidaan asioita, ilmiöitä ja mielipiteitä, ei itse keskustelijoita tai heidän persooniaan.Monet keskustelijat täällä ovat varsin asiallisia ja keskittyvät uskonnollisten ajatusten analysointiin ja määrittelyyn eivätkä lähde ihmisiä arvostelemaan.

Itsekin välillä pysyttelit hyvin analyyttisellä otteella näitten teemojen tarkastelun yhteydessä ja mm toit tänne kommenttiosioon sen erittäin selventävän uskontotieteen laitoksen virallisen määritelmänkin uskonnosta. Se oli upea juttu!

Myöhemmin sanoit jo vähän aiemmin liittyneesi E.C.:n ja annoit ymmärtää, ettet aluksi tajunnut yhteisön uskonnollista luonnetta, mutta kerroit, että nyt sinulla on suunnitelmissa ottaa yhteisön aatteista selvää tarkemmin ja tulla niitä sitten tänne kommentoimaan. Se kuulosti oikein kiinnostavalta.

Nyt sitten oletkin ilmeisesti kääntänyt kelkkasi E.C.:n kriittisestä ja analyyttisesta tarkastelusta aiheen kommentoijien ja kritisoijien persoonien ja henkilökohtaisten ominaisuuksien tarkasteluun ja kritisointiin.

Täytyy sanoa, että aika poukkoilevaa ja epäjohdonmukaista toimintaa Katri!

Minne heitit aikeesi palata kertomaan analyysisi E.C.:n aatemaailmasta? Analyysisi, jonka jo lupasit antaa.

Näitten kommenttiketjujen analyyttiset kirjoittajat tuskin ainakaan haluavat huomiota ja näkyvyyttä itselleen. Hehän kirjoittavat nimimerkkejä käyttäen.

He vaikuttavat haluavan pitää esillä tärkeänä pitämiään teemoja kuten rehellisyys, asioista puhuminen niitten oikealla nimellä, uskonnollisen toiminnan ja kirjoittelun määritelmät ja rajat, indokrinaatio jne.

Tälläinen ilmiöistä ja niitten kritisoinnista kiinnostunut analyyttinen kirjoittamisperinne on mielestäni elänyt jo kauan menestyksekkäästi Suomessakin ja sitä on turha alkaa tarkastella henkilökohtaisuuksiin mennen. Monilla ihmisillä on aitoa kiinnostusta ilmiöitten todellisen luonteen tarkastelua kohtaan. Ei siinä näitten ihmisten luonteen tai vaikuttimien demonisointia tarvita. Muutenhan kaikki krittinen kirjoittelu voitaisiin vetää keittiöpsykologian avulla lokaan. Jokaisella ihmisellä on oma historiansa, mutta asiat asioina!

Jokunen älykäs tarkkailija on eksynyt kommenttiosioon analysoimaan Heidin ja E.C.:n kirjoittelua ja nyt nämä ovat helisemässä, koska toiminta ja kirjoittelu ei kestä päivänvaloa eli kriittistä ja johdonmukaista analyysia toiminnan luonteesta ja periaatteista.

Ja kun omat perustelut ja logiikka eivät riitä, turvaudutaan helposti henkilökohtaisuuksiin menevään arvosteluun.Siihen ovat monet näköjään sortuneet.

Joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön.Ja hyvässä hengessä mieluiten. :)

Pahoittelen vielä, mutta en tosiaankaan jaksa ottaa kantaa jokaiseen kysymykseen / kommenttiin, mitä täällä esitetään. Paljon on tosi hyviä näkemyksiä asiaan joidenkin mielestäni epäoleellisten kysymysten välissä, kiitos heille <3

Ensisijainen fokukseni on tällä hetkellä ei vaan oma vaan myös tulevan vauvan hyvinvointi ja siksi tarkoitukseni olikin Tulevaisuuskyläprojektin jälkeen välttää koneella olemista. Toisin on käynyt. Saan myös meilitse päivittäin kysymyksiä ja nyt sen verran ihan "työkyselyitä", että Katrin hyvin sanoin priorisoin ne luonnollisesti tämän kommenttiosion edelle. SIksi toivon ymmärrystä siitä, että en yksinkert. jaksa vastata ellei nyt satu olemaan / tulemaan tyhjää aikaa ja innostusta sille. Kannustan muitakin tekemään vain sitä, mikä kiinnostaa ja innostaa 100% ja jostain syystä tämä kommenttiosio ei ole viime aikoina ollut itselleni sitä. Toki toivon, että jatkatte keskuteluja, vaikka en osallistu. Tai jatkakaa tai ei, molemmat on hyvä.

Päätin jatkuvien kyselyjen jälkeen alkaa sittenkin tekemään ravintoneuvontaa (ks.http://www.navadina.net/Navadinan%20palvelut.html), koska ihmisiä on ihan mahtava tavata livenä ja toinen projektini on uusien ravintosivujen rakentaminen, johon kokoamme kattavasti yhteen aloittelijalle sopivat perustiedot, Suomen parhaat luennoitsijat yms. Näihin keskittyisin nyt ensisijaisesti. Kiitos ymmärryksestä.

Tästä keskustelusta tulee mieleen tarina sokeista, jotka yrittivät kuvailla, minkälainen on norsu. Se menee jotenkin näin (vähän mukailtuna): Yksi sokea piteli kädessään norsun syöksyhammasta ja kiihkeästi vakuutti: "Kyllä norsu on kova, pitkä, kaareva ja terävä!" Toinen istui norsun selässä ja tunnusteli sen korvaa. "Eipäs, norsu on ohut, pehmeä ja taipuisa!" Kolmas sokea siveli kädellään norsun kylkeä ja huusi: "Väärässä olette kaikki sokeat idiootit! Norsu on sileä, lyhytkarvainen ja valtavan suuri! Ja tämä on absoluuttinen totuus!" Ja niin edelleen... Yksi huuteli vielä sivusta: "Vaikka tämä ei ole minun norsuni, niin se olen minä joka määrään, minkälaiset kommentit täällä sallitaan!"

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta Heidi!Mukavaa, jos kirjoittelet meidän lukijoittesi iloksi itsellesi sopivalla tavalla ja rytmillä. Mikään pakkopullahomma ei tee kenellekään hyvää. On hienoa tehdä sitä, mistä nauttii eniten ja siten, että se tuntuu hyvältä. Ja totta, vauvan vointi on nyt ymmärrettävästi sinulle ihan ykkösjuttu! :)

Hih hi, Katri Manninen, kovasti sinä olet tätä soppaa täällä Heidin blogissa ollut hämmentämässä!

Laskeskelin tuossa, että saatat olla tuottanut täällä kaikki kommenttisi yhteenlaskien jo enemmän tekstiä kuin Heidi konsanaan. Onkohan nyt ihan varma, että ne draamakuningattaren roolisi ja huomiohakuisuutesi, joista olet puhunut aiemmin, ovat nykyään vain menneitten talvien lumia kuten olet itse halunnut antaa ymmärtää...

Juu, olit oikeassa Anonyymi 200 -- nyt kun luin viestini ensimmäisen lauseen uudestaan, siinä vetelin mutkia vähän suoraksi. Eli korjaisin sen muotoon:

"Mirka ja muut ihan hyviä selityksiä Heidin ja hänen ajatustensa KIIHKEÄLLE, JANKKAAVALLE JA SAIVARTELUUN SORTUVALLE kritisoinnille keksineet: niiden ongelma on että ne kertovat edelleen enemmän kritisoijien ja selitysten keksijöiden sisäisestä maailmasta ja kipeistä kohdista.

Joo, analyyttinen kyseenalaistaminen ja rakentava kriittisyys on jees, silloin kun se pysyy asialinjalla. Koko sukuni on täynnä näitä ihmisiä, jotka nauttivat älyllisestä väittelystä. Itsekin lukeudun heihin. Silloin kun väittelemme jostain asiasta älyllisesti, olemme lähinnä innostuneita ja iloisia. Väittely tuntuu kehittävältä ja kiinnostavalta. Se etenee, kunnes toteamme ettei asiaan ole yksiselitteistä vastausta. Sen jälkeen siirrymme uuteen aiheeseen. Kaikkein tärkein pointti on se, että haluamme molemmat väitellä.

Olen itse huomannut, että aina kun väittely menee saman asian jankkaamiseksi tai saivarteluksi, silloin jankkaajalla ovat astuneet (negatiiviset) tunteet peliin. Olemus jäykistyy ja äänensävy kiristyy. Hetkeä myöhemmin hän alkaa jo mennä henkilökohtaisuuksiin.

Joidenkin kirjoittajien jutuista tulee vahvasti se fiilis, että he HERMOSTUVAT Heidin kirjoituksista. Sen sijaan että he vastaisivat tyyliin "OK, ymmärrän että itse uskot näin ja olen OK sen kanssa -- tässä on mitä uskon", he alkavat jankata omaa totuuttaan tavalla, josta he syyttävät Heidiä.

Joo, kirjoitin viestin alun huonosti ja anteeksipyyntöni siitä. Pointtinani oli kuitenkin se, että jos HERMOSTUT jonkun jutuista -- eli otat ne henkilökohtaisesti -- silloin ongelma on sinun.

Olen pahoillani jos joku koki kommenttini henkilökohtaisena loukkauksena. Se ei ollut tarkoitettu sellaiseksi. Pidän kiinnostavana sitä, miten eräät tässä keskustelussa näyttävät ottaneen missiokseen todistaa Heidin olevan väärässä. Itse joskus samalla tavalla toimineena uskallan väittää, että väitteet siitä kuinka "teen tämän totuuden puolesta" tai "on tärkeää ettei piilomarkkinoida uskontoa" kätkevät taakseen jonkin kipeämmän totuuden, jota ko. ihmiset eivät uskalla itse myöntää.

Tietenkään en näe olemustanne saati tunne tunteitanne, enkä voi siksi tietää oletteko hyvällä ja avoimella fiiliksellä keskustelemassa vai onko olemuksenne jo jäykistynyt ja kiristynyt koska otatte keskustelun (liian) tosissanne.

Jos väite siitä että jankkaaminen ja saivartelu kertoo kipeästä kohdasta herätti vahvaa vastarintaa, suosittelen lämpimästi hetken syvään hengittelyä ja tämän lauseen täydentämistä ensimmäisenä mieleen juolahtaneelle (usein hiljaisemmalla äänellä kuuluvalla ja ikään kuin syvempää tai sisempää kumpuavalla) vastauksella:

"Jos Katri olisikin oikeassa ja selitykseni ovat tekosyitä, jotka kätevät taakseen kipeä totuuden, se kipeä totuus olisi se, että..."

TAI täydennä seuraava lause:

"Todellinen syy siihen, että pillastun näin kovasti Heidin jutuista on..."

Voit myös muistella varhaisinta kertaa elämässäsi, kun muistat kokeneesi samoja tunteita.

---

TÄSSÄ ON HENKILÖKOHTAINEN EC-ANALYYSINI:

Kyseessä on joukko ihmisiä, jotka ovat löytäneet heihin kolahtavan maailmanselityksen. Heillä ei näytä olevan tarvetta kritisoida tai dissata niitä, jotka eivät ole vielä tajunneet missä mennään -- ts. siellä ei ole (tai en ole nähnyt) keskusteluja siitä miten "muut ovat niin pihalla ja me ollaan niin fiksuja".

He eivät edes yritä käännyttää muita aktiivisesti "autetaan muitakin näkemään totuus" -hengessä -- ainoastaan houkuttaa ryhmäänsä samanhenkisiä ihmisiä.

Ryhmälle on mielestäni leimallista se, että jokainen keskittyy ns. omaan suoritukseensa eli vaikka varsinkin muutama "edistyneempi" ryhmäläinen auliisti jakaa ajatuksiaan niin kuin jengi tai Heidi täällä, jokainen näyttää olevan kaikkein kiinnostunein omasta henkisestä tilastaan.

Ryhmän "johtohahmot" ovat irtisanoutuneet kaikesta yliluonnollisesta, ja he puhuvat nähdäkseni evoluutiosta nimenomaan luonnollisena ja automaattisena kehityksenä -- joskin sellaisin sanankääntein ja kuvainnollisin termein, että siitä voi syntyä fiilis ilmiöstä, jota ei voisi normaalein psykologian, fysilogian jne. teorioin ja laein selittää.

Toisin sanoen ryhmä on mielestäni pikemminkin filosofinen kuin uskonnollinen, mutta kyllä, samalla tavalla yhden aatteen ryhmittymä kuin vaikkapa skeptikot, karppaajat, entiset painonvartijat, raakaravintoihmiset, eläinaktivistit, homoaktivistit, nuorisopoliitikot vihaillassa jne. -- sillä erotuksella että he eivät näytä suhtautuvan ideologiaansa fanaattisesti ja muiden kirjoituksista hermostuen, koska se olisi vastoin heidän näkemystään siitä, että elämä on helpompaa, jos näkee ajatukset ja tunteet objekteina eikä subjekteina.

Ja kyllä, koko viimeinen kappale oli kärjistys.

--

Itsestäni EC:n maailmanselitys tuntuu turhan monimutkaiselta ja samalla tavalla keksityltä kuin esim. kristittyjen, islamilaisten, buddhalaisten, freudilaisten ja useimpien filosofien maailmanselitys.

Olen elämässäni vaiheessa, jossa minua ei kiinnosta alkaa uskotella itselleni että minusta keksitynoloinen juttu on totta. Niinpä en katso kuuluvani EC:n jäseneksi. Toisaalta katson vain liittyneeni keskusteluryhmään enkä mihinkään virallisempaan yhteisöön.

Käsittääkseni kuka tahansa aiheesta kiinnostunut voi mennä ryhmään kyselemään ja kertomaan näkemyksiään -- tosin suosittelen menemään sinne avoimin mielin ja valmiina tyytymään "agree to disagree" -lopputulokseen.

Katri Manninen, kirjoitit:

"Jos ongelma olisi Heidissä tai hänen jutuissaan, silloin KAIKKIEN pitäisi hermostua hänen jutuistaan. Ei hermostu."

Katri:Esim joidenkin mielestä rasistisia tms. mielipiteitä jakavan kansanedustaja Halla-ahonkaan kannanotoista ja mielipiteistä eivät suinkaan KAIKKI ärsyynny tai hermostu.

Mutta tuskinpa heilläkään, jotka ärsyyntyvät tai hermostuvat tai muuten reagoivat Halla-ahon juttuihin, on välttämättä itsellään esim mitään kipeitä kohtia vaikkapa juuri rasismiin liittyen. Jotkut vaan ihan periaatteesta eivät kannata Halla-ahon ajattelua ja haluavat tuoda hänen ajattelunsa epäkohtia ilmi, esim jottei samantapainen ajattelu alkaisi laajemmallakin leviämään.

Jos ihmisellä tai yhteisöllä on voimakkaita mielipiteitä tai selviä kantoja asioihin, niin tokihan yleensä syntyy reagointia. Jotkut tykkää sata lasissa ja jotkut eivät tykkää jutuista ollenkaan. Jotkut taas tykkäävät kovasti osasta kirjoittelua ja osasta eivät.

Selvästikin Heidin kirjoittelussa on sekä vetovoimaa että myös kykyä herättää tunteita puolesta ja vastaan.

Bloggaajien, joilla on vahvoja käsityksiä asioista täytyy vain sopeutua ajatukseen, että osa lukijoista saattaa hehkuttaa ja osa kritisoida kovin suoraankin. Se on täysin luonnollista ellei ole bloggaaja, joka uppoaa ns seinätapetteihin.

Tsemppiä vaan sinulle Heidi, vaikka välillä tuleekin lunta tupaan.

Osa tykkää paljon kirjoituksistasi ja on samoilla linjoilla ajattelusi kanssa. On myös paljon meitä, jotka olemme monessa asiassa eri mieltä kanssasi, mutta kuitenkin tykkäämme kovasti avoimmuudestasi ja kirjoitustesi lukemisesta, oli sitten kyseessä terveellinen ravitsemus tai pohdiskeluasi elämänkatsomuksellisista asioista. Hienoa, että jatkat sinulle parhaiten sopivalla tavalla kirjoitteluasi!

Mukavaa päivää sinulle Heidi! :)

Oletan että osa kommenttiini vastanneista eivät olleet ehtineet lukea viimeisintä kommenttiani.

Kyllä, aina kun jokin asia -- ihan mikä tahansa asia -- herättää sinussa voimakkaan negatiivisen tunnereaktion, se johtuu siitä, että se osuu jotenkin kipeään kohtaasi. Tämä ei ole minun keksimäni juttu vaan ihan peruspsykologiaa.

Joo ja se, että jokin asia ei herätä minussa intohimoja ei tarkoita sitä etteikö se olisi mielestäni väärin. Vastaavasti se, että jokin asia osuu minua kipeään kohtaan ja ärsyttää minua ei tarkoita että sekään olisi valtaosan mielestä väärin.

ESIMERKKEJÄ:

Jos luen laittomista irtisanomisista tai työntekijöiden kiusaamisesta tai muista jutuista, joissa yritys tai sen johto on kohdellut väärin tai lainvastaisesti sen työntekijöitä, tuomitsen teon siinä missä valtaosa suomalaisista, mutta en ahdistu, suutu tai hermostu, koska minulla ja lähipiirilläni ei ole juurikaan kokemusta suurissa yrityksissä työskentelystä ja siitä, mitä se pahimmillaan tarkoittaa.

Pidän eläimistä, mutta en suhtaudu niihin inhimillistäen tai samaistuen. Tuomitsen ankarasti kaiken eläinrääkkäyksen, ostan luomukananmunia ja luomujauhelihaa ja ostaisin muutakin luomulihaa, jos se olisi helpommin saatavilla (hintakaan ei haittaa). Mutta jutut eläinrääkkäyksestä eivät herätä minussa juuri minkäänlaisia tunnekuohuja, koska en samaistu eläimiin tai minulla ei ole muutakaan kosketuspintaa asiaan.

Sen sijaan äidiksi tultuani kaikki lasten laiminlyönti-, kuolema- ja pahoinpitelyjutut -- tahalliset tai vahingossa tapahtuneet -- saavat minut ihan pois tolaltaan, koska ne herättävät minussa pelkoja siitä mitä omalle lapselleni voisi tapahtua.

Niin täsmennys: kipeä kohta ei välttämättä tarkoita lapsuuden traumaa, vaan jotenkin itselle herkkää ja arkaa paikkaa.

Vastaavasti en hermostu juurikaan aikuisten poliitikkojen typeristä kommenteista keskusteluilloissa, vaan pidän niitä huvittavana.

Sen sijaan vihaillassa varsinkin yhden nuoren keskustelijan kommentit ja ennen kaikkea asenne sai minut ihan pois tolaltani. (Tunnustan näyttäneeni keskisormea televisiolle ja huudelleeni vihapuheita :-). Vasta tunteideni rauhoituttua tajusin miksi: olen itse ollut joskus ihan samanlainen tosikko nuorisopoliitikko ja se näköjään hävettää ja nolottaa minua ihan älyttömästi. Tuomitsemalla ko. henkilön käytöksen tuomitsen nuoren itseni ja irtisanoudun hänen käytöksestään.

Mieheni, joka ei myöskään piitannut ko. henkilön jutuista, ei joutunut minkäänlaisen tunnekuohun valtaan.

jne.

--
Juu, olen takuulla kirjoittanut sivumäärissä enemmän kuin kukaan täällä, mutta olen kirjoittanut myös elämässäni sivumäärissä IHAN VARMASTI enemmän kuin kukaan teistä (ellei joku teistä ole äitini).

Olen toistaiseksi osallistunut keskusteluun etupäässä rauhallisin, avoimin ja huvittunein mielin.

Eilisen viestin kirjoitin illalla ensisijaisesti uteliaalla mielellä: "mitä näille/tälle uskonto-argumenttia jankkaaville ihmisille on tapahtunut joskus, kun tämä asia on niille niin valtavan tärkeä".

Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt odottaa aamuun eikä kirjoittaa väsyneenä ja kiireessä epäselvästi.

Toivottavasti tämä selvensi ajatuksiani.

Psykologian teostenkin mukaan on olemassa ihmistyyppejä, joiden persoonan rakenteeseen kuuluu halu tarttua laaja-alaisesti havaitsemiinsa epäjohdonmukaisuuksiin, ihan vain periaatteesta, koska itse epäloogisuudet ajattelunjuoksussa ovat se heidän huomionsa herättävä ja heitä häiritsevä tekijä. Sinänsä tämän tyyppisille ihmisille aihe, josta keskustellaan ei ole se merkitsevin liikkeellepaneva voima.

On toki olemassa usein varsin yleisenäkin tuo ilmiö, jonka Katri nostit hyvin esille: Eli jollakin asialla tai aihepiirillä on ihmisen omasta taustasta johtuen henkilökohtaisia voimakkaita tunnereaktioita nostattavaa vaikutusta.

Mutta todellakin voin sanoa sekä psykologiaa opiskelleena että omasta kokemusmaailmastani peräisin oleviin havaintoihini pohjaten, että joillakin persoonallisuustyypeillä on aiheesta riippumatta voimakas halu ja taipumus tarttua epäloogisina pitämiinsä väitteisiin tai perusteluihin. Ja he tuntevat vieläpä suurta intoa selvittää nämä havaitsemansa epäloogisuudet perinpohjin.

Ymmärrettävästi tälläinen toiminta taas herättää joissain muissa ärtymystä. Mutta ehkäpä tuollaisen tilanteen voi ottaa upeana mahdollisuutena peilata omia ajattelu-ja perustelutapojaan.

Anonyyminen -- nyt olen matkalla lapsen kanssa ulos, mutta tämä on minulle uusi teoria:

"joillakin persoonallisuustyypeillä on aiheesta riippumatta voimakas halu ja taipumus tarttua epäloogisina pitämiinsä väitteisiin tai perusteluihin. Ja he tuntevat vieläpä suurta intoa selvittää nämä havaitsemansa epäloogisuudet perinpohjin."

Voitko kertoa lisää -- esim. kuka on kirjoittanut aiheesta? Voisin kuvitella että minut voi määritellä tällaiseksi henkilöksi.

Erona näenkin sen, aiheuttaako toisten epäloogisuus ärtymystä vai lapsenomaista uteliaisuutta.

sitten sinäkin sielusi kaupallisuudelle? Enpä olisi ihan heti uskonut, että tämä blogikin joskus päätyy tällaiseen paikkaan.

Kiitos Katri kysymyksestäsi ja kerronpa siis millainen persoonallisuustyyppi minulle tuli mieleen.

Tuon esiin joitain lainauksia Tiina Jämsän pro gradu-työstä (Turun yliopisto 2000), jossa hän käsittelee autismin kirjon ihmisten piirteitä, erityisesti aspergerin syndrooman omaavia lapsia. Samantapaiset piirteethän käyvät sitten kyllä ilmi myös aikuisten autisminkirjon ihmisten käyttäytymis- ja kommunikointitavoista.

He ihan periaatteesta tykkäävät analysoida ja määritellä asioita, vaikkapa ihan tunti-ja päiväkausia. He myös ärsyyntyvät herkästi mikäli havaitsevat epäloogisuuksia, joita ei myönnetä. As-ihmisissä on paljon hyvin älykkäitä, mutta käytöksessään melkoisen suorasukaisia ihmisiä, joilla on ihmissuhteissaan omaehtoisuutensa ja suorasukaisuutensa vuoksi usein paljon haasteita ja kitkaa. He eivät useinkaan piittaa ns. kirjoittamattomista etikettisäännöistä tai käyttäytymisnormeista. He ajavat helposti asiaansa sinnikkäästi kuten hyväksi näkevät välittämättä kanssakeskustelijoiden reaktioista kovinkaan paljoa. Loogisuus on heille usein kaiken A ja O.

Otteita Tiina Jämsän pro gradusta:

"Asperger-lapsen äiti kuvailee lastaan seuraavasti: ”Aspergeriläiset ovat loputtoman sitkeitä. Se on heidän heikkoutensa ja vahvuutensa. Jos aspergeriläinen lähtee ajamaan oikeusjuttua, niin hän ei varmasti luovuta terveen järjen rajoissa, vaan vie jutun katkeraan päätökseen asti. Periaatteesta. Periaatteen miehiähän he juuri ovat.” (Laukkarinen 1998)"

"Koska AS-lapsi suhtautuu yleensä hyvin intensiivisesti omiin erikoisalueisiinsa, hän haluaa myös jakaa tietoa kanssaihmisille. Tämä onkin välillä ongelma, koska AS-lapsi jaksaa luennoida aiheestaan tuntikausia. (Nieminen ym. 2000; 968; Williams 1995, 11) Aluksi ympäristö kokee antoisaksi nämä tuokiot, joissa voi saada tehokkaasti tietoa tietyistä alueista, mutta ajan mittaan yksityiskohtien kuuntelu alkaa olla tuskastuttavaa, eikä ”sosiaalisesti likinäköinen” AS-lapsi ymmärrä vihjettä siitä, että keskustelun tulisi loppua. (Ehlers & Gillberg 1997, 9; Gillberg 1999, 45)

Sosiaaliselta kannalta tarkasteltuna usein aluksi AS-lapsen suuri tietomäärä tekee vaikutuksen samanikäisiin lapsiin, jolloin AS-lasta saatetaan pitää erikoisena ja nerona kaverina, joka saa ihailua osakseen. Jatkossa kuitenkin mielenkiinnon loputtomuus koetaan ikätovereiden keskuudessa omituisena ja pelottavanakin piirtee-nä, johon ei osata suhtautua, ja tällöin saattaa alkaa kiusaaminen tai lapsen syrjimi-nen. Gillbergin (1999) mukaan erikoisharrastuksia ei kuitenkaan tulisi nähdä oireena, vaan henkilön luonnollisena tapana suhtautua asioihin: harrastukselle uhrataan niin paljon aikaa kun se vaatii suuren tiedonjanon tyydyttämiseksi. (Gillberg 1999, 45-46)"

"Toisaalta autisteista löytyy kielellisesti hyvin lahjakkaita yksilöitä ja vieraat kielet ja niiden käyttö voi sujua erinomaisesti... Asperger-henkilöistä useat ovat juuri kirjakieltä ja vieraita kieliä puhuvia yksilöitä jolloin erityislahjakkuus ilmenee kielellisten taitojen alueella."

Muuten, jos joku täällä havaitsee itsessään autismin kirjon piirteitä ;), kannustaisin tutustumaan seuraavaan linkkiin (vai meneeköhän se vain osoitteena), ]

Aspergerin oireyhtymä parisuhteessa, jossa selvennetään millainen assi on käytökseltään yleensä parisuhteessa, mikäli nyt pystyy pitkään kiinteässä parisuhteessa olemaankaan. Monet kumppanit nimittäin rasittuvat as-ihmisen erikoisista luonteenpiirteistä ,esim innosta jankata viimeiseen tappiin asti tärkeinä pitämistään asioista, suuresta oman ajan ja tilan kaipuusta ynnä omaehtoisesta käytöksestä siinä määrin, että parisuhteet loppuvat usein melko lyhyeen. Tosin tunnen onnellisissakin liitoissa olevia asseja. Naisilla autismin piirteet ilmenevät usein hieman toisin kuin miehillä. Tunnen sosiaalisesti erittäin suosittujakin naisasseja, jotka ovat oppineet säätelemään käytöstään ja kommunikaatiotaan niin, etteivät enää herätä niin helposti ärtymystä kuin esim nuorempina. Miesassien tuntuu sen sijaan olevan vaikeampi hillitä jatkuvaa väittely-ja oikeassaolonsa todistamis-intoaan.

Tässäpä siis yksi esimerkki persoonallisuustyypistä, jota kiinnostaa erityisesti tarkastella ovatko asiat loogisia jopa aiheesta riippumatta. Eli mitään henkilökohtaista kipeää asiaa ei tämäntapaisilla ihmisillä tarvita laukaisemaan halua selvittää jonkun asian loogisuutta ja paikkansapitävyyttä. Se halu kumpuaa heistä kovin sisäsyntyisesti. :)

Ps.Tuo mainitsemani otsikko ei tullutkaan linkkinä, mutta sen osoite on, jos jotain sattuisi kiinnostamaan:

http://www.autismiliitto.fi/files/576/Parisuhde-kevyt.pdf

Ah joo! Kiitos kun pointtasit tämän. En tiedä koskaan edes tavanneeni asperger-diagnoosin saaneita ihmisiä, joten ei kyllä tullut mieleen, että joku väittelijöistä olisi aspergeriläinen. No tämä selittäisi kyllä ihan täysin miksi hän haluaa tingata ja vängätä.

Toisaalta tästä keksin että miksei joku skitsofreenikko, maanikko tai känninenkin voi jatkaa jankkaamista samalla tavalla ilman mitään kipeää kohtaa -- tällä en tarkoita verrata aspergerilaisia em. ryhmiin vaan sitä, että joo, on olemassa ihmisiä, jotka näkevät ja kokevat maailman hyvin eri tavalla kuin valtaosa ihmisistä.

OK, korjaan väitettäni seuraavasti: jos ns. terve eli muuten normaalisti asioihin suhtautuva ihminen (eli muu kuin esim. autistismin kirjon piirteitä omaava ihminen) ärtyy tai loukaantuu erityisesti jostain asiasta, silloin kyseessä on hänelle arka asia.

Vaikka häntä ärsyttävä tai loukkaava asia voi olla yleisestikin tuomittava, silloin voi olla usein hedelmällistä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi juuri tämä asia kirvoitti itsessä niin voimakkaan reaktion ja voiko sen taustalla olevalle satuttavalle uskomukselle/pelolle tehdä jotain.

--

Olivatpa hanakat Heidiä uskonnollisuudesta vastuuseen vaativat ihmiset aspergeriläisiä tai eivät, väitän ihan epätieteelliseltä mutupohjalta että valtaosa suomalaisista ei olisi moksiskaan siitä, että Heidi kirjoittelee ajatuksistaan mitä kirjoittelee, saati kokisi välttämättömäksi että Heidi "myöntää" että EC on uskonnollinen ryhmä.

Haluan myös pointata että eräät uskonto-tunnustusta vaatineiden ihmisten väitteet olivat vääriä. Eli esim. että EC olisi osa jotain isompaa kansainvälistä yhteisöä. No ei ole -- kysyin asiaa suoraan ryhmän perustajilta sen jälkeen kun en nähnyt missään heidän sivuillaan asiasta viitteitä.

Siksi olen UTELIAS kuulemaan miksi juuri tietyt (tai tietty?) kirjoittajat jatkavat saman asian jankkaamista. Seuraavat kysymykset ovat ihan oikeita kysymyksiä, joihin toivon saavani oikeat vastaukset -- ts. eivät retorista näsäviisastelua:

-- Onko teillä asperger-diagnoosi tai joku vastaava psykologinen/psykiatrinen diagnoosi?

-- Miksi teille on henkilökohtaisesti niin tärkeää että Heidi (tai kuka tahansa muu) myöntää ajattelunsa olevan uskonnollista?

-- Mitä tunteita teissä herättää se, että Heidi ei myönnä teidän olevan oikeassa tai vastaa kaikkiin kysymyksiin? Vihaa? Pelkoa? Turhautumista?

-- Mitä pelkäätte että tapahtuu, jos Heidi ja muut EC:n jäsenet eivät myönnä olevansa uskonnollisen ryhmän jäseniä vaan jatkavat samaan malliin ajatuksistaan kirjoittamista ja puhumista?

-- Onko teillä jokin omakohtainen kokemus (esim. omasta lähipiiristä), jossa joku on mennyt johonkin ryhmään luullen sen olevan vain kiinnostava keskusteluryhmä tms. ja ovatkin sitten päätyneet uskonnollisen lahkon tms. aivopesemäksi?

Eli mielestäni olisi ihan oikeasti ja vilpittömästi kiinnostavaa kuulla mistä hanakkuutenne kritisoida Heidiä uskonnollisuudesta kumpuaa. Kiitos jo etukäteen!

Haluaisin vielä tarkentaa kommenttiani. Monet ihmisten määrittemät diagnoosit ja rajat siitä, kenellä on joku syndrooma ja kenellä ei, ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja.

Maassamme on suhteellisen vähän autismin kirjon diagnoosin saaneita ihmisiä, mutta varmaankin hyvin paljon ihmisiä, joilla on joitakin aspergerin syndroomaan sisältyväksi laskettuja luonteen piirteitä. Tälläisilta ihmisiltä kuitenkin puuttuu joitain ihan diagnoosin saamiseen liittyviä piirteitä. Kuitenkin ns. aspergermäiset piirteet voivat vaikuttaa heidän tapaansa kommunikoida ja elää elämäänsä.( Esim naisaspergereistä on kerrottu, että heillä tunteet vellovat usein vahvoina laidasta laitaan ja heidän elämänsä on yhtä suurta draamaa, jossa on paljon väittelyitä.)

Itsekin Katri kerroit omaavasi ainakin jonkun verran aspergermäisiä piirteitä:

""joillakin persoonallisuustyypeillä on aiheesta riippumatta voimakas halu ja taipumus tarttua epäloogisina pitämiinsä väitteisiin tai perusteluihin. Ja he tuntevat vieläpä suurta intoa selvittää nämä havaitsemansa epäloogisuudet perinpohjin."
Voitko kertoa lisää -- esim. kuka on kirjoittanut aiheesta? Voisin kuvitella että minut voi määritellä tällaiseksi henkilöksi."

Ehkä ymmärrät, kun sanon, että yleisellä tasolla voi välillä olla OK puhua siitä, miten tietynlaiset persoonallisuudenpiirteet innostavat esim väittelyihin ja tälläisiakin persoonallisuustyyppejä on siis ihan tieteellisestikin määritelty.

En kuitenkaan nää järkevänä tai rakentavana, että lähdettäisiin peräänkuuluttamaan ja yksilöimään, mitä diagnooseja kunkin keskustelijan taustalla mahdollisesti on tai ei ole.

Se sitä paitsi edistäisi rasisimin tapaista negatiivista suhtautumista neurologian tai psykiatrian piiristä diagnooseja saaneita ihmisiä kohtaan.

Ihan niinkuin aspergerihmisen tai huomiohakuisen persoonallisuushäiriön, masennusdiagnoosin saaneen tai minkä tahansa muun diagnoosin saaneen ihmisen mielipide ja kannanotto ei olisi yhtä arvokas kuin kenen tahansa muunkin.

Vaikka itsekin tuli sorruttua analysoimaan yleisellä tasolla erilaisia persoonallisuustyyppejä, jonka kaltaiset ihmiset saattavat olla erittäin innostuneita lähtemään pitkiin väittelyihin, en pidä lainkaan rakentavana ruveta sorkkimaan ja utelemaan eri kommentoijien henkilökohtaisia asioita ja mahdollisia sairauksia.

Jonkin diagnoosin omaava ihminen voi lausua paljon tarkemman ja oivaltavamman kommentin kuin ns täysin diagnoositon ihminen. On paljon parempi arvostella ja analysoida kommentteja ja niiden omaa logiikkaa ja paikkansapitävyttä kuin lähteä arvostelemaan ja analysoimaan ihmisiä kommenttien takana.Se ei yleensä johda mihinkään hyvään vaan ennemminkin haavoittaa ja loukkaa.

Ymmärrän, että ihmiset kommenttien takana kiinnostavat, mutta uskonpa, ettei juuri kukaan halua tulla analysoiduksi yleisissä blogien kommenttiosioissa tai edes alkaa itse analysoida täällä itseään.

Jos joku haluaa, hän voi tietenkin ilmoittautua Katrille, mutta uskonpa , että halukkaita ei kovin montaa löydy... täysin ymmärrettävistä syistä. :)

En ajattele että esim. aspergerilaisen kommentti ei olisi yhtä arvokas -- minua kiinnostaa vain se, MIKSI jollekulle näyttää olevan niin tärkeää saada esim. Heidi myöntämään että EC on uskonnollinen järjestö.

Vaikka minua on epäilty kaikenlaiseksi (mm. rajatilatapaukseksi), aspergerilaisia piirteitä minussa ei sentään ole kukaan bongannut. Lähinnä tarkoitin sitä, että tykkään itse kyllä keskustella, pohtia ja väitellä erilaisista asioista ja logiikasta väitteiden taustalla. Siis samalla tavalla kuin aiemmin joku viittasi yliopiston käytävillä käytäviin keskusteluihin.

Tarkemmin ajatellen uskon tämän olevan ensisijaisesti kasvatuksellinen kysymys, koska lapsuudenkodissani harrastettiin ja harrastetaan yhä runsaasti tällaista "älyllistä painia" -- tosin monesti niin, että kaikki voivat vaihtaa kesken väittelyn omaa näkökantaansa ja se on OK. Esim. kerran eräs veljeni ja minä olimme lähdettyämme Kalliosta käyneet viisi väittelyä siinä vaiheessa kun tulimme moottoritiellä Malmin hautausmaan kohdalle. Eikä yksikään väittely päättynyt yhteiseen lopputulokseen... :-D

Ehkä yksi iso ero esim. aspergerilaisten ja minun välillä on siinä, että voin myöntää toisten olevan oikeassa ja että voin hyvin tyytyä lopputulokseen, että kumpikin on omalla tavallaan oikeassa.

Voit olla oikeassa sen suhteen, ettei kukaan halua lähteä näin julkisesti arvioimaan omia vaikuttimiaan, vaikka voisikin tehdä sen anonyymisti. Harmi, jos näin käy. Olisi niin kivaa päästä kurkistamaan siihen, mitä toisten mielessä OIKEASTI liikkuu -- eli uskomuksiin selitysten takana.

No, ehkä palaan taas omaan blogiini, jossa lukijat näyttävät olevan innokkaampia arvioimaan todellisia vaikuttimiaan ajatustensa taustalla.